en
fi

MIELIPITEET KÄÄNTYY BLOGGAAJAA VASTAAN

tammikuu 10, 2018
IMG_5391

Tuntuu, että vähän väliä eksyn keskusteluihin niin netissä kuin kasvotustenkin, missä ruoditaan blogien olevan nykyään sisällötöntä höttöä. Harmitellaan sitä, että bloggaajat ja muut somessa esillä olevat eivät käytä hyväksi heidän asemaansa ottamalla kantaa asioihin ja oikeasti vaikuta. Ajattelin jakaa tähän liittyen omat ajatukseni myös näin monia blogeja lukevana, sekä bloggaajana.

Uskon monen ajattelevan, että mä olen suorasanainen ja välillä turhankin kärkäs mielipiteissäni, enkä mieti mitä sanon julkisesti. Tämä varmaan johtuu siitä, että suhteessa useimpiin bloggaajiin näin asia onkin. Tarkoitukseni ei ole nostaa itseäni jalustalle, enkä sano että se tekee minusta paremman bloggaajan, että tuon ajatuksiani julki. Yleensä pohdiskelevat postaukset syntyvät siitä, että asia on vaivannut mieltäni jo jonkin aikaa ja mun on pakko käsitellä se asia teidän kanssa (kuten nyt), jotta saan mielenrauhan. Ehkä olen siis vain tyhmempi ja vähän hullu päästäni, ainakin näin uskon monen kolleegani ajattelevan. Kerran olen toisen bloggaajan suusta kuullutkin: ”Hullu, miten sä uskallat kirjoittaa julkisesti tälläsista aiheista”. Tärkeämpää oli kuitenkin seuraava lause, mikä bloggaajan suusta tuli: ”Mä en ikinä uskalla ottaa kantaa asioihin, mikä jakaa mielipiteitä”.

IMG_5389

Nyt sä siellä ruudun takana ehkä mietit, että täytyypä olla harvinaisen pölkky bloggaaja, kun ajattelee noin. Mä puolestaan ymmärrän paremmin kuin hyvin, miksi hän ei halua ottaa kantaa asioihin. Bloggaajana mielipiteet kääntyy bloggaajaa itseään vastaan. Tällä tarkoitan sitä, että…

a) sut voidaan isolla joukolla tuomita heti aluksi mielipiteidesi kanssa syvimpään maan rakoon, jos ne poikkeaa yleisisesti hyväksyttävistä mielipiteistä. Kukaan ei ole valmis väittelemään kanssasi tai yritä ymmärtää ajattelumaailmaasi vaan sut lytätään ja haukutaan veikein sanakääntein keskustelufoorumeilla.

Eimerkki: Viime keväänä toteutin vlogisarjan Bloggaajan Viikko, missä julkaisin viikon ajan joka päivä My Day -videon. Tähän aikaan clickbait oli pinnalla etenkin YouTubessa, joten lähdin itsekin tuohon villitykseen mukaan ajatuksella ”Nimeämpä koko viikon videot tähän tyyliin, kun muutkin tekee tätä ja katson millaisia vaikutuksia tällä on katsojiin”. En tiennyt vielä tuolloin, millainen suhtautuminen ihmisillä on kyseisiin otsikoihin. Tästä nousi iso kohu vlogiviikon jälkeen. Ihmiset tekivät videoita ja keskustelupalstoilla musta puhuttiin jopa nimellä ”rikollinen”, kuin olisin murhannut jonkun. Kuinka rahan ahne olen, kun kalastelen klikkiotsikoilla näyttökertoja videoilleni. En tuolloin ollut perehtynyt clickbaitteihin sen enempää, joten totesin niiden kuuluvan YouTubeen. Tällä lähinnä tarkoitin, että sitä Youtube oli viime keväänä klikkiotsikoita. Pidin sitä tietyllä tapaa trendinä. Sitä mä en ikinä sanonut, että onko clickbaittaaminen hyväksyttävää vai ei. Kohun myötä tulleen palautteen jälkeen opin näkemään klikkiotsikot katsojan näkökulmasta eli katsojan harhaanjohtamisena, kun otsikko ei vastaakkaa videon sisältöä ja tämän myötä ymmärsin, clickbait ei todellakaan ole ok. Kuitenkaan moni katsoja tai tubettaja ei halunnut ymmärtää mun silloista näkökulmaani, mikä oli puhdas tietämättömyys vaan mielummin mässäili asialla netissä.

Editoitu-3054

b) sä voit saada aluksi glooriaa ja mirhamia mielipiteistäsi. Sen jälkeen sä olet kuitenkin suurennuslasin alla ja sua vahditaan, että myös elät mielipiteidesi mukaisesti. Näin toki kuuluukin elää, mutta asiat viedään tahallisesti liiallisuuksin. Tämä jälkeen joudut miettimään jokaista sanaasi ja tekoasi, ennen kuin tuot ne sosiaaliseen mediaan, sillä jos ne ovat ristiriidassa mielipiteidesi kanssa, saat varmasti kuulla siitä.

Esimerkki 1: Kristisoin julkisesti joulukuussa Maraboun kampanjaa, jossa tubettajat rakentavat videoillaan jättimäisiä monien kymmenien suklaalevyjen taloja. Erään videon lopussa kehoitetaan seuraajia kokeilemaan tätä myös kotona. Kerroin, että joitain vuosia sitten olisin itsekkin lähtenyt kampanjaan mukaan, mutta tänä päivänä, kun olen tietoisempi kulutuksesta, en siihen lähtisi. Kampanjan idea oli hauska, mutta toteutus ei loppuun asti mietitty. Sen olisi voinut totettaa yhdellä tai kahdella levyllä, jolloin talo olisi ollut vielä syötävissä tai levyjä oltaisiin voitu jakaa vaikka lastensairaalassa sen sijaan, että ne tuhlataan talon rakentamiseen, mikä päätyy roskiin.

Päivä sen jälkeen, kun olen kritisoinut Maraboun kampanjaa kuvaan Snäppiin, kun kahvini läikkyy pitkin pöytää. Pyyhin sotkun talouspaperilla, sillä mielestäni kahvi saa rätin haisemaan. Mietin, että pitäisiköhän mun selventää snäppeihin, miksi käytin pyyhkimiseen talouspaperia, jotta puheitani kulutuksesta ei alettaisi väittää keskusteluplastoilla tekopyhinä. Näin en tehnyt ja lopputulos oli se, että keskustelupalstalla todettiin, että olen tekopyhä, eikä mulla ole oikeutta arvostella Maraboun kampanjaa.

Esimerkki 2: Syksyllä päätin kokeilla elää kaksi viikkoa vegaanisella ruokavaliolla. Perimmäiset syyt kokeiluun lähtemisen takana olivat se, että saisin ihmisiä ajattelemaan millainen vaikutus ruokavaliollamme on ympäristöön ja halusin nähdä millaisia vaikutuksia vegaanisella ruokavaliolla on kroppaani. Koska muutenkin käytän suht vähän eläinperäisiä tuotteita, kokeilu venyi kahden kuukaden mittaiseksi. Jaoin muunmuassa tänne blogiin kokemuksiani ja ajatuksia kokeilusta, sillä niitä kovasti myös toivottiin.

Kuten ennen kokeilua, myös sen jälkeen olen syönyt lihaa, ja snäpissäni onkin näkynyt burgeri, minkä välissä on pihvi. Kun mua pyydettiin Instagram -yhteistyöhön Jauhelihakirjan kanssa, lähdin siihen mieluusti, sillä mä syön lihaa, joten kirja tulisi itselläni käyttöön. Periaatteeni on, että mainostan tuotteita/palveluita, joita käyttäisin ilman rahallista korvaustakin. Mainostan tuotteita, joista pidän. Tästä yhteistyöstä kuitenkin nousi keskustelu, kuinka tekopyhä olen. Kuitenkin aiemmista snäpeistä, missä syön ja kehun pihviä, ei noussut kohu, sillä se ei ollut yhteistyö. Vaikka snäppi ei ollut yhteistyö, samalla tavalla se voi kannustaa seuraajiani syömään lihaa kuin kuva kirjasta, missä on reseptejä jauhelihasta valmistettaviin ruokiin.

IMG_5390

c) sä tuot esiin mielipiteesi, mikä on yleisesti hyväksyttävä, mutta tuot sen esiin epäselkeästi. Tästä otetaan kaikki ilo irti keskustelupalstoilla ja sanojasi muunnellaan tarkoittamaan jotain ihan muuta. Lopulta keskustelupalstoja seuraavat luulevat sinun sanoneesi jotain, mitä et ole sanonut.

Esimerkki: Julkaisin keväällä videon, jossa huuleni ovat mustelmilla. Tiesin mustelmista tulevan paljon kommenttia, jos en kommentoi niitä itse millään tavalla. Videon keskivaiheilla kerron tarinan kuinka baarimatkalla mut hakattiin. Tämän jälkeen naurahadan ja sanon, että ”no ei nyt oikeesti”. Sen jälkeen kerron sarkastisella äänellä, että oikeasti huuleni ovat mustelmilla, sillä liukastuin. Samalla pyörittelen näkyvästi silmiä ja totean vielä loppuun, että ulkona ei ole edes jäätä, eikä liukasta. Tätä ennen muiden videoilta on tullut ilmi, että olen käynyt ottamassa täytettä huuliini sillä – en ole koskaan salaillut sitä. En vain ole halunnut puhua siitä omilla videoilla aiemmin, sillä keväällä seuraajistani vielä iso osa oli alaikäisiä, eikä mielestäni ollut ok mainostaa heille silloin pistoshoitoja.

Vaikka olen tämän jo useampaan kertaan selventänyt tätä, siitä huolimatta olen edelleen valehtelija – etenkin monen forumeilla keskustelevan mielestä, joka ei edes ole nähnyt kyseistä videota vaan lukenut keskusteluja. Ymmärrän, että nuorimmat seuraajani eivät vielä osaa välttämättä tulkita sarkasmia (ja tämän vuoksi olen sen jättänyt videoiltani lähes kokonaan pois), mutta jo täysi-ikäisten olettaisi sitä halutessaan ymmärtävän. Tosin Joel Mounts on todennut, että ”Sarkasmi on sitä ymmärrettävämpää, mitä paremmin kuulija tuntee sanojan. Ilman tietoa sanojan todellisista mielipiteistä sarkasmi voidaan erehdyksessä käsittää vilpittömänä mielipiteenä. Esimerkiksi kannabiksen vaaroja kauhistelevan lausahduksen tulkinta riippuu siitä, tietääkö kuulija sanojan olevan kannabiksen kannattaja vai vastustaja.” Sarkasmini ei siis välttämättä auennut niille ei-aktiivisimmille seuraajilleni.

IMG_5392

Olipa mielipiteeni mikä tahansa ja toinpa sen esiin millä tapaa tahansa, saan niskaani tarpeetonta negatiivista huomiota. Ja painosanalla tarpeetonta, mikä ei johda mihinkään. Itse tykkään keskustella/väitellä asiallisesti asioista esimerkiksi ystävieni kanssa, sillä se on antoisaa. Se auttaa mua ymmärtämään ja näkemään erilaisia näkökulmia, vaikka en asioista olisikaan samaa mieltä. Jakamalla mielipiteitä julkisesti saan myös aikaan todella monia hyviä ja antoisia keskusteluja, mutta päädyn myös yllä mainittuihin tilanteisiin, mikä on todella turhauttavaa. Ne nimittäin syö todella paljon energiaa, sillä ne ei edistä mua, eikä toista osapuolta. Toisinaan tällainen turha asioilla mässäily syö jopa omaa työmotivaatiotani.

Välillä mä mietin, miksi jaan ajatukseni julkisesti, kun voisin keskustella asioista ystävieni kesken ja välttyä joutumasta ikävän aiheettoman draaman keskipisteeksi. Koen, että se taakka on kuitenkin sen arvoista, että avarran edes yhden siellä ruudun toisella puolella olevan ajatusmaailmaa ja pystyn näyttämään hänelle oman näkulmani asioihin, kuten nyt.

Tsekkaa mun aiemmat asut ja klikkaa tästä!

|PÄIVÄNASU|

|TAKKI| Adidas
|HUPPARI| Adidas
|PIPO| Adidas
|SUKAT| Stüssy
|KENGÄT| Timberland

Kuvat: Valtteri Sandberg

*Postaus sisältää mainoslinkkejä*

IMG_5393

32 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *