Skrollaa alas
en
fi

KIRJE 25-VUOTIAALLE RAKKAALLENI

kesäkuu 11, 2019
Janne Naakka naaG13

Valtteri mä en ole koskaan joutunut miettimään näin pitkään sun synttärilahjaa, keksimättä yhtään mitään. Mikään verkkokaupoista löytämäni tuote ei ole ollut sellainen, jolla voisin osoittaa sen kuinka tärkeä olet mulle. Mulle tuli mieleen se, kuinka meidän suhteen ihan ensimmäisinä vuosina meillä oli tapana kirjoittaa blogeihimme synttäreinä ja vuosipäivinä kirjeitä toisillemme, joten päätin kaivaa tämän unohtuneen perinteen esiin. Olen viikon ajan aamuisin, sun vielä nukkuessa, kyyneleet silmissä kirjoittanut tätä postausta, koska mä olen itkupilli, kuten tiedät. Jotta silmäni näyttäisivät lomakuvissamme vielä punaisemmilta ja turvonneemmilta, päätin lukea tämän kirjeen sulle nyt ääneen sun synttäriaamunasi Lissabonissa.

Tänään 11.6.2019 Valtteri täytät 25 vuotta. 15. päivä juhlitaan puolestaan vuosipäiväämme, joten olen pian saanut elää sun kanssa seitsemän kokonaista vuotta. Nää on tuntunut mun elämäni pisimmiltä vuosilta, eikä siis ollenkaan sillä huonolla tavalla. Näihin vuosiin on mahtunut paljon asioita, jotka ollaan saatu kokea yhdessä, joten en voi millään uskoa niiden tapahtuneen vain seitsemässä vuodessa. Nämä lähes seitsemän vuotta, jotka olen saanut elää kanssasi, ovat olleet enemmän kuin osasin haaveilla.

Janne Naakka naaG5

Kun ensimmäisen kerran pussailtiin puistossa, Oulun tuomiokirkon edustalla, oltiin molemmat ihastuneita lapsia, vaikka luultiin olevamme jo nuoria aikuisia. Molempien päästyä täysi-ikään vasta alkoi kasvu siksi rakastuneeksi aikuiseksi pariksi, mitä me ollaan nyt. Tiedät, että valehtelisin jos sanoisin sen olleen ”helppo matka”. Kahdeksantoista vuotta täyttäneenä alkoi vasta hahmottamaan sitä, että kuka on itse, joten parisuhde kahden tällaisen nuoren miehen välillä oli toisinaan myrskyisä (tai pikemminkin kuten sulla on tapana sanoa: saatanallinen). Tuossa iässä aloitetut parisuhteet surullisen usein tulevat tiensä päähän muutamien vuosien päästä, kun kaksi ihmistä kasvaa erilleen toisista. Mä olen onnellinen siitä, että me kasvettiin pikemminkin yhteen ensimmäisten vuosien aikana.

Janne Naakka naaG9

Sä tiedät (tai tiedät ainakin viimeistään nyt), että mä en ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon kuin sua. Sanotaan, että ”rakkaus saa tekemään hulluja asioita”. Mun tapauksessa ne on ollut rehellisesti sanottuna sekopäisiä asioita. Ensimmäistä sijaa näistä asioista pitää muutto Oulusta Helsinkiin. Oltiin tuohon mennessä oltu vuosi kaukosuhteessa, enkä mä ollut varma kestäisikö meidän kärsivällisyys toista vuotta, koska siinä iässä ja vaiheessa suhdetta kaksi vuotta kuulosti iäisyydeltä. Oulusta pois muutto tarkoitti paikkakunnan vaihdon lisäksi sitä, että jätin mun koulun kesken, sekä jätin mun perheen ja ystävät. Helsingissä mua oli vastassa koulupaikka, joka peruuntui muuton jälkeen, tuttujen (koska mulla ei vielä ollut kavereita täällä) nurkat joissa pyörin asunnottomana, sekä työ josta ei jäänyt käteen juuri yhtään mitään. Kun mä aloin suunnitella muuttoa Helsinkiin, enhän mä osannut edes kuvitella, kuinka vaikeaa se tulisi olemaan. Näiden listaamieni asioiden lisäksi enpä osannut ennustaa ensimmäistä vuokranantajaa, joka uhkaisi ryöstää kodistani tavarani, kun olin itse työmatkalla tai työnantajaa, joka painostaisi minua mitä erikoisemmilla työsopimuksilla.

Etenkin tämän muutosta seuranneen surkeiden sattumuksien sarjan jälkeen koko lähipiirini kyseenalaisti muuttoni Helsinkiin. ”Oliko siinä mitään järkeä vain vuoden kestäneen parisuhteen vuoksi?” ”Oliko se kaiken arvoista?” Vaikka muuttaessa en ollut varautunut kaikkiin haasteisiin, mitä se toi mukanaan, vastaukseni on aina ollut ja on edelleen: ”KYLLÄ!”. Muutto toi mukanaan elämäni vaikeimmat ajat, mutta kokisin samat asiat milloin vain uudestaan, jos rakastamani ihmisen lähellä olo sitä vaatisi. Itse asiassa nuo kokemukset tuntuu mitättömältä maksulta siitä mitä olen saanut, eli lähes seitsemästä ihanasta vuodesta kanssasi.

Janne Naakka naaG14

Valtteri, sussa mä rakastan sun taitoa asettua toisen ihmisen asemaan ja sen myötä ymmärtää toista, olipa sen taustat mitkä tahansa. Ehkä tässä on myös syy sille, miksi mä aina sanon sun olevan maailman paras kuuntelija. Kun mä olen aiemminkin kertonut sulle tämän olevan sun parhaita puolia, sä aina sanot ”Eli mä oon tylsä, persoonaton, enkä oikeesti osaa mitään erityistä”. Mä toivoisin, että sä osaisit arvostaa tuota taitoa enemmän, sillä se on todella harvassa ja hieno taito. Musta tuntuu, että sä näät tuon piirteen heikkoutena ja haluaisit enemmänkin olla luonteeltasi todella päättäväinen, koska sulla on isoja unelmia, mitä sä haluat saavuttaa. Mä uskon, että niistä taidoista mitä sulle on annettu tulee kuitenkin olemaan sulle isompi apu, jotta saavutat sun unelmat. Sulla on jo kaikki avaimet niihin.

Mä rakastan sussa myös sitä, kun sä aamulla heräät ja tulet keittiöön naama nukkumisen jäljiltä aivan rytyssä ja hierot sun unesta turvonneita silmiä, koska mä en tiedä söpömpää näkyä. Mä rakastan sitä kun sä olet vähän söpö sählä ja sähläätkin melko usein, vaikka mua vähän huolettaa, kun sä aina poltat itsesi keittiössä, että millon sattuu isompi haaveri. Mä rakastan kun sä olet lähdössä jonnekin ja ennen lähtöä tuot sun rannekorun ja saan laittaa sen sulle kiinni ja annat tämän jälkeen pusun. Mä rakastan sussa sun ideointikykyä, joka näkyy erityisesti sun työnjäljessä, mutta myös meidän arjessa. Sulla on aina jokin uusi idea, mitä haluaisit tehdä yhdessä, kuten viimeisimpänä piknikki löytämälläsi kalliolla. Mä rakastan sun ilmeikkäitä kasvoja, etenkin sillon ku sä olet järkyttynyt jostain ja mä olen monesti miettinyt, että haluan siitä Instagram stooriin lisättävän gifin. Rakastan sussa myös sun uusinta tapaasi, mun jalkapohjien ja varpaiden hierontaa, kun makoilen sohvalla. Varpaista puheenollen rakastan myös miten olet vähintää sata kertaa kertonut mulle ylpeänä, että susta tulisi täydellinen varvas- ja jalkamalli. Viimeksi eilen aamulla. Rakastan sun isoja käsiä, koska kun pidän sua kädestä mun säälittävän pienellä räpylällä, mä tunnen oloni turvalliseksi. Toinen paikka missä tunnen oloni turvalliseksi on sun kainalossa ja siksi haluan nukkua joka yö mun pää sun rintakehän päällä, koska en nukahda mihinkään niin nopeasti. Tiedän, että sä et saa nukuttua siinä asennossa, mutta silti sä aina valvot ja odotat, että mä nukahdan siihen, jonka jälkeen siirrät mun pään omalle tyynylleni. Tän takia mä rakastan sua.

Mä rakastan sussa monia asioita ja niin hullua kuin se onkin, vielä joka ikinen päivä mä opin susta jotain uutta ja löydän jotain uutta rakastettavaa.

Janne Naakka naaG3

75 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *