UNELMA ELÄMÄ 2022
8 helmikuun, 2022
24
0
WHEN HE MOVED IN
9 heinäkuun, 2015
A few moment ago Valtteri and I came back from Oulu — to our apartment. Yes, you head me. Before Valtteri left to Oulu, he brought his stuff to my place and now we’re living together. My apartment became ours — at least for a while. We’re going to start looking for a bigger apartment very soon.
The apartment isn’t very big so now we need to make some room for his stuff as well. It’s gonna be pretty tight but I think we can handle it. This is kind of a test for us because we really have no personal space here 😀
I’m very happy about this because I’ve been looking forward to it ever since I moved to Helsinki. But I’ve been patient (which is unusual for me because usually I am not) because I wanted to let Valtteri live alone for a while as well as he wished so. One learns a lot from that experience! But now was the right moment for this and I couldn’t be happier 🙂
***
Just hetki sitten saavuttiin Valtterin kanssa Oulusta kotiin, itse asiassa meidän yhteiseen kotiin! Kyllä vain näin on näreet eli juuri ennen kuin Valtteri lähti luokseni Ouluun hän muutti tavaransa meikäläisen kämpälle. Mun kodista tuli siispä meidän koti, ainakin toistaiseksi, sillä aletaan etsiä yhdessä syksylle jotain pikkasen isomaa asuntoa.
Hyvä kun mun yksiössä on riittänyt tilaa mulle, mun kolmelle lattiavalaisimelle (kyllä vain nitä tarvii niin monta yhteen huoneeseen) ja ties mille muulle ”yhtä tärkeälle” tavaralle niin nyt sitä pitäis riittää myös toiselle himohamstraajalle. Ahdastahan täällä on, etenkin nyt kun lattia on vuorattu Valtsun muuttolaatikoilla. Toisaalta tää tulee olemaan varmasti hyvä tulikoe, että kuinkas hyvin me jaksetaan toistemme naamaa katsoa. Ja saadaankin kattella toisiamme lähes kellon ympäri, sillä yksiössä ei tosiaan ole kuin se yksi huone ja vessa eli siinä ei hirveästi omaa tilaa jää.
Oon tosi innoissani tästä yhteenmuutosta, sillä oon malttamattomana odottanut sitä Helsinkiin muutosta asti eli reilu kaks vuotta. Monet kerrat yksin asuessa, sitä mietti kuinka ihanaa olis herätä oman kullan kainalosta, sen sijaan että halaa peittoa. Jostain sain kuitenkin kerättyä kärsivällisyyttää, mikä ei yleensä kuulu parhaisiin taitoihini. Halusin nimittäin oottaa siihen asti, että Valtterikin saa kokea yksin asumisen ilot ja surut, sillä siitä oppii yllättävän paljon. Ainakin mä oon oppinu tekemään asioita itsenäisemmin, oppinu järjestelmällisyyttä ja rahajuttujen hoitamista. Nyt kun Valtsukin on saanut asustaa yksinään puolisen vuotta ja tuli sopiva sauma yhteenmuutolle niin vihdoin on aika palkita odottamien! Ja voi vitsit kuinka hyvältä tuntuukaan lähteä heittämään uudet vuokrasopparit postiin, nyt tää on sit virallista! Hihii! 🙂
Onnellinen poika kiittää ja kuittaa tältä erää!
