ORANGE IS THE NEW BLACK

Hey! I hope that your week has had a better than start than mine because this Monday was extremely crappy.

I’ve spent my day doing office stuff and I’m glad about that fact because if I would’ve left the house things could be even worse. Let me tell you…

When someone wakes me up in the morning, I’m completely in my own world. I talk about things that I don’t remember later on. Today I woke up to a phone call. I had slept for about five hours but kindly answered to the call and said my name. After that the caller introduced herself and made sure that my name was Janne Naakka. Guess what I answered? I said no and told her bye and continued sleeping. Like what? 😀

I woke up a few hours later and realized what I had done. I can neither remember her name nor where she called from so I at first I thought it was a dream. But the call was in the calling information… Sooo, great. I missed — possibly — an important work call.

In addition to that I accidentally deleted all the comments you sent me to yesterday’s Viaplay post. So if you have the time and strength to write them again and share some movie- and TV-show suggestions with me, please do. I’d highly appreciate it 🙂 At the same time I clicked the delete button, I spilled some water on my computer. I’M SPEECHLESS.

Enough about my shitty Monday and a few words about my look… I’ve had this urge for a while to wear my favorite childhood color, orange. My mother always though it make my green eyes pop so she also loved dressing me with it. Hope you all like it 🙂

Hellou! Toivottavasti edes teillä on alkanut viikko mukavasti, koska täällä päässä on ollut tavanomaisesti ihan onneton maanantai… Suoraan sanottuna paska.

Tänään olen viettänyt toimistopäivää ja ihan hyvä näin, sillä kaikki vahingot on pysyny neljän seinän sisällä. En edes jaksa vaivautua luettelemaan mikä kaikki tänään on mennyt pieleen, mutta kerron miten aamuni alkoi…

Kun joku herättää minut aamulla olen aina ihan toisessa maailmassa ja puhun asioita, joita en enää myöhemmin muista. Tänään heräsin puheluun… Unta oli takana viisi tuntia, mutta ystävällisesti esittäydyin nimelläni. Tämän jälkeen soittaja esittäytyi ja varmisti, että olenko siis Janne Naakka. Ja arvatkaa mitä tähän vastasin… Kielsin asian, sanoin heipat ja jatkoin unia. Siis mitä!? 😀

Heräsin muutaman tunnin päästä puhelusta ja tajusin vasta sitten mitä olin tehnyt. En muista soittajan nimeä tai mistä hän soitti, joten hetken luulin tämän olleen unta. Soitto kuitenkin näkyi puhelutiedoissa… Luulen tämän vieläpä olleen työpuhelu…

Lisäksi poistin vahingossa kaikki eilen saamani kommentit, joten jos vain jaksatte olisi ihanaa jos kävisitte laittamassa leffa- tai sarjavinkkejä edelliseen postaukseen. Kun painoin nappia, mistä kommentit poistetaan niin samalla osuin vesilasiini joka läikkyi näppäimistölle. Olen sanaton.

Tämän kertaisesta lookista sen verran, että tooooodella pitkästä aikaa päätin pukeutua lapsuuteni lempiväriin, oranssiin. Pienenä rakastin pukeutua oranssiin ja äitini rakasti myös pukea minut siihen. Jo ensimmäinen potkupukuni oli oranssi. Äitini mielestä se korosti vihreitä silmiän, joiden keskellä on oranssinruskea ympyrä.

Suositellut