WHAT’S UP?

Hey! Valtteri and I arrived in Kemijärvi, Lapland yesterday which really is middle of nowhere 😀 I spent the first sever years of my life here 🙂 It took us 13 hours to get here with a train… I had several thought on how we’ll never make it but here we are 😀 We’re gonna spend the weekend here at my father’s place and my sister and his boyfriend are here as well. We’ve really just been chilling, hanged out at the town and watched movies. This city is a very small one so it’s always funny to think how I thought it was a huge one when I was little 😀

Even though I couldn’t sleep at the train, I’m feeling very relaxed and peaceful. My mind feels very light here. All I need is to walk out of the door to witness a beautiful, snowy, silent view. I couldn’t imagine living here but I love to visit Kemijärvi. I’m feeling very nostalgic by the way because I’m writing this post exactly at the same spot as six years ago when I started this 😀 I remember taking pictures with my father’s super old camera (that was actually a video camera) of everything possible and just uploading them here with no edit… My blog and I have grown a little since those days 😀

Hellou! Saavuttiin eilen tänne Lappiin metsän keskelle eli Kemijärvelle, mun lapsuudenkotiin. Vaikka 13 tunnin junamatkalla mietin useampaankin otteeseen päässäänköhän perille ikinä… Tultiin Valtterin kanssa tänne mun isän luo viikonlopuksi ja täällä on nyt samaan aikaan majailemassa mun siskokin poikaystävänsä kanssa. Ollaan vaan oltu rennosti, käyty kiertelemässä keskustassa ja niille keille Kemijärven keskusta ei ole tuttu niin osvittaa antaa se, että Seppälä on lähes ainut ja paras vaatekauppa täällä… Hassua, että joskus pienenä poikana olen pitänyt tätä keskustaa isona paikkana. 😀

Vaikka junassa uni jäi vähälle niin mulla on jotenkin levollinen fiilis. Näissä tutuissa maisemissa sielu lepää. Ei tarvi kuin astua tästä talosta ulos niin on ihan hiljasta ja ympärillä on kauniit lumiset maisemat jotka katoaa horisonttiin. En voisi kuvitella itseäni asumaan enää tänne, mutta tänne on ihana välillä palata. Tuli muuten nostalginen fiilis, kun rustailen teille höpötyksiäni tismalleen samasta kohtaa kuin noin kuusi vuotta sitten. Mieleeni tuli ajat jolloin napsin kuvia isän kiinasta tuomalla kameralla (joka oli vieläpä oikeasti videokamera) ihan kaikesta ja latasin ne tänne blogiin muokkaamattomina… Kuten kuvia kavereiden kanssa trampoliinilla hengaamisesta ja pomppimisesta. Hieman olen minä, sekä blogini kasvettu noista ajoista ulos… 😀

Suositellut