Skrollaa alas
en
fi

OOTTAKAA MÄ OKSENNAN TÄN TAKIA

20 lokakuun, 2017
IMG_3822

– Miks niit huulii pitää pitää tolleen hankkisit täytettä äläkä esitä huulil

– Aina sama hirveä ilme… OOTTAKAA MÄ OKSENNAN TÄN TAKIA

– Haastan sut ottaan selfien jossa hymyilet

Tässä muutama ote instakuvieni kommenteista. Saan lähes joka selfieen vähintään yhden kommentin siitä, että en hymyile kuvissani. Mua puolestaan ihmetyttää ihmiset, jotka hymyilevät kuvissa.

Mä ole todella hymyilevä tyyppii, olen aina ollut. Muistan ala-asteella, kun olin unohtanut koulukirjat kotiin ja menin viemään reissuvihkoani (vihko mihin opettaja merkitsi kaikki oppilaan ”rikkeet”) luokan eteen opettajalle. Kerroin opettajalleni, että nyt on käynyt niin, että unohdin ottaa koulukirjat mukaan. Tämä jälkeen opettaja kailotti koko luokalle, kuinka muiden oppilaiden tullessa kyyneleet silmäkulmissa myöntämään unohtuneet läksyt tai kirjat niin meikäläinen tulee hymyssä suin. Sain myös toisen opettajan toimesta kuudennella luokalla jälki-istuntoa, kun opettaja nuhteli mua tekemisistäni ja hymyilin vain takaisin.

Yleensä kuvia ottaessa mua ei hymyilytä ja miksi hymyilyttäisi? Miettikää niitä puolen tunnin asukuvaussessioita, kun bloggaaja kävelee tietä edestakaisin kymmeniä kertoja, jotta saataisiin kuviin liikettä ja samalla edes muutama kasvoihini tarkentanut kuva. Mikä tässä tilanteessa hymyilyttää? Kuvitelkaa se tilanne kun henkilö X on kotona, katsoo peiliin ja toteaa olevansa ihan kivan näköinen, mutta naama kiiltää. Hän puuteroi nassunsa, etsii puhelimensa (mikäli akku on vähissä niin ensin lataa sitä hetken), asettuu ikkunan eteen, avaa kaihtimet ja tämän jälkeen hakee puhelimen etukameralla parasta kuvakulmaa kasvoistaan. Mikä tässä hymyilyttää? Talvella otetaan ulkona kuvia kauniin talvisen maiseman edessä, vaikka palelee niin maan perkeleesti. Miksi tässä pitäisi hymyillä?

Välillä saan kommentteja, että yritän liikaa kuvissani, mutta todellisuudessahan mä nimenomaan en yritä mitään vaan pärstäni on kuvissa samoilla lukemilla kuin minuuttia aiemmin. Mun mielestä on paljon oudoksuttavampaa, että ihmiset muuttavat ilmettään kameran edessä ja alkavat hymyillä, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Kaikista luotettavin lähde Wikipediakin sen kertoo, että ”Hymy on hyvin monimerkityksinen kasvojen ilme, joka mielihyvän lisäksi voi ilmaista lukuisia muitakin tunnetiloja. Ihminen hymyilee esimerkiksi ollessaan tyytyväinen.” Kun ihminen hymyilee kuvissa ilman syytä, se on yrittämistä. Yritetään ilmaista tyytyväisyyttä tai onnea teennäisellä hymyllä, joissa toiset onnistuu paremmin ja toiset ei. Itse kuulun näihin jäkimmäisiin. 😀

Kun yritän hymyillä kuvissa niin otokset ovat ihan karseita, joten en edes yritä vääntää väkinäistä hymyä kuviin. Miksi ylipäätään kuvissa pitäisi hymyillä, jos ei hymyilytä? Sanotaan, että hymy on ihmisen paras asuste ja mä todellakin allekirjoitan tämän. Tykkään, kun ihmiset hymyilee kuvissa, siis kun ne hymyilee kuvissa AIDOSTI. Aito hymy on tosi kaunis ja mielenkiintonen, sillä se tekee meistä persoonallisen näköisiä ja kätkee taakseen tarinan. Jos mua hymyilyttä mua ei haittaa hymyillä kuvissa. Tässä tämän postauksen kuvassa mua hymyilytti tai oikeastaan nauratti, sillä Valtteri kameran takana ja ystävämme hänen vieressä kertoi jonkun todella surkean jutun, kun oltiin ottamassa asukuvia.

Tämmöstä ajatuksen virtaa hymystä… Mitä ajatuksia tää aihe ja mun näkökulma herätti teissä? Jatketaan keskustelua kommenteissa.

26 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *