Skrollaa alas
fi

MIELENPÄÄLLÄ JUST NYT – PODCAST & VÄSYMYS

25 helmikuun, 2018
blogibanneri

Valtteri lähti perjantaina viettämään viikonloppua ystävänsä luokse Tampereelle ja Lucky on puolestaan ollut viikonlopun nauttimassa jatkuvasta rapsuttelusta, herkuttelusta ja hytkyttelystä isovanhemmillan (Valtterin vanhemmilla). Valtterin äiti ihan oikeasti hytkyttelee Luckya sylissään siten, että Luckyn pää roikkuu isoäitinsä olalla selkäpuolelle päin, ihan kuten vauvoja hytkytellään. 😀 Postauksen pointtina kuitenkin oli nyt se, että olen ollut viikonlopun yksin kotona, joten omat ajatukset nousee pinnalle, niin sanotusti mielenpäälle. Nyt siispä ajattelin purkaa ne kirjoitettuun muotoon teille ja samalla itselleni.

– Mulla on ollut tosi vaikeaa saada itseni asennoitumaan uuteen vuoteen tai en tiedä voiko sitä kutsua enää uudeksi, kun eletään jo kuitenkin helmikuun loppua. Ylipäätään mä olen ollut todella väysynyt, enkä oikeastaan edes tiedä syytä sille. Mä olen laskenut työtahtia, pitänyt kokonaan lomaa somesta, syönyt monipuolisesti ja nyt viimeisimpänä lopettanut herätyskellon käyttämisen ja antanut itseni nukkua siihen saakka kunnes herään. Siitä huolimatta mulla on väsynyt olo ja tuntuu, että päivät vierii ohi ilman, että saan hoidettua töitä, saati muitakaan asioita. Vaikka itse sanonkin, mulla on korkea työmoraali, joten tuntuu turhauttavalta yrittää uudelleen ja uudellaan tsempata itseään, että ”uusi vuosi, uudet kuviot, tästä tulee mieletön vuosi!”, kun muutaman päivän päästä huomaan, että en todellisuudessa ole saanut mitään aikaiseksi. Ensi viikolla suunnitelmissa on käydä lääkärillä, sillä meillä suvussa on periytyviä sairauksia, mitkä voisi hyvinkin selittää tämän väsymyksen. Toivon kuitenkin, että se on syitä pois sulkeva reissu, vaikka toisaalta toivoisin viimein löytäväni mistä tämä johtuu, jotta saisin ratkaisun ja voisin tehdä asialle jotain.

– Podcast. Tuo blogiskenen kirosana, ainakin joidenkin mielestä. Podcastit on tällä hetkellä mieletön villitys etenkin bloggaajien keskuudessa ja mulla kesti hetki päästä siihen mukaan. Ensimmäinen ajatukseni podcasteista oli, että miksi niiden tekijät eivät suoraan tee sisältöä YouTubeen videokuvan kera, kun pelkässä ääniraidassa ja sen editoinnissa on lähes yhtä kova työ. Olen itse alkanut viime aikoina katsomaan tai paremminkin kuuntelemaan YouTube -videoita meikatessa ja kuvia editoidessa, joten huomasin monia videoita olevan vaikea katsoa ilman, että tarvitsisi välillä vilkuilla puhelimesta mitä videolla oikein tapahtuu. Tätä kautta löysin tieni podcastien pariin, sillä niitä on helppo kuunnella paikasta toiseen liikkuessa tai siveltimiä pestessä, mikä muuten tuntuu ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Podcastit on rakennettu siten, että vaikkei niissä ole kuvaa, et jää mistään paitsi toisin kuin YouTube -videota kuunnellessa.

Olen nyt myös itse harkinnut erittäin vahvasti oman podcastin aloittamista, jonku tai joidenkin muiden kanssa. YouTubessa on vaikea avata henkilökohtaisempia juttuja ilman väärinymmärryksiä, sillä vaikka siellä suurinosa seuraajistani on ikäisiäni, on mulla myös paljon nuorempia katsojia, joista kaikki ei esimerkiksi osaa tunnistaa sarkasmia. Snäppi oli ennen uutta päivitystä mulle paikka, jossa puhuin syvällisemmistä asioista, mutta nyt siellä sellaiset ihmiset eksyy katsomaan juttujani joille niitä ei ole tarkoitettu ja ne jotka puolestaan seuraavat mua, eivät välttämättä näe päivityksiäni. Tämä blogi puolestaan toimii yhä hyvänä alustana kirjoitta vakavemmista aiheista, mutta onhan puhuttu teksti aina eri asia kuin kirjoitettu.

23 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *