SURULLISET VIIKOT
Tämä aika vuodesta on todella hektinen, joten se vaatii hyvää organisointia. Yleensä mä saan jotenkin ihmeellisesti ujutettua kaiken mun kalenteriin, mutta päivien aikatauluista tulee niin tiukkoja, että minkäänlaisille yllätyksille siellä ei ole varaa (tosin organisoinnista huolimatta jotkut jutut jäävät roikkumaan, kuten nämä kuvat syyskuiselta Lontoon reissulta). Kuitenkin Neiti Aika pitää huolen siitä, että vuoden isoin pommi putoaa juuri siihen aikaan, kun ei saisi. Viime vuonna se oli muutto, mikä tosin oli tavallaan täysin itse aiheutettua. 😀 Tänä vuonna se oli Luckyn leikkaus.
Käytiin Luckyn kanssa aiemmin tänä vuonna uudella lääkärillä, missä hänelle tehtiin yleistarkastus. Sen yhteydessä selvisi, että Luckyn toinen kives ei ole laskeutunut kivespussiin vaan se on nivusessa. Näin ollen se on paljon lämpimemmässä, joten kasvaimen riski on suurempi ja lääkäri määräsi sen leikattavaksi. Viime viikon keskiviikkona Lucky leikattiin Viikin Pieneläinklinikalla, eikä voitaisi olla tyytyväisempiä, että päädytiin kaikista eläinsairaaloista juuri siihen. Leikkaus sujui onnistuneesti ja palvelu oli hyvää, mutta ennen leikkausta tarkastuksen tehneestä lääkäristä jäi vähän huono fiilis, koska sain hänen kanssa väittely aikaiseksi.
Koiraihmisten suurin kiistelyn aihe on uroskoirien kastraatio eli kivesten poistaminen. Puolestapuhujat kertovat positiivisiksi puoliksi, että koira ei ole enää kiinnostunut narttukoirista, eikä myöskään uhittele tai ole agressiivinen muita uroksia kohtaan. Näin ollen koiran kanssa on helpompaa olla ja lisäksi kastraatio vähentää eturauhasvaivojen riski. Haittoja puolestaan ovat kasvava riski ylipainoon ja muutokset turkissa, joiden vuoksi muun maussa Luckyn trimmaaja ei suosittele koiran leikkaamista. Mua puolestaan eniten kastraatiossa pelottaa se, että koirasta tulee arempi tai sen koko persoona muuttuu laiskaksi ja väsyneeksi. Olen nimittäin lukenut useita tällaisia tarinoita netistä ja näin ollen kysyin eräältä eläinlääkäriltä, että onko tällaiset muutokset koirassa mahdollisia. Hän osasi kertoa, että jokainen koira reagoi leikkaukseen eri tavalla. Esimerkiksi jos koira on valmiiksi hieman arka voi koirasta hyvinkin tulla entistä arempi, kun leikkauksen myötä hormonituotanto loppuu, eikä koiralla ole enää testosteroninkaan tuomaa itsevarmuutta. Yleisesti ottaen pienet koirat ovat arempia ja säikympiä, mikä on sinänsä hyvä, sillä heidän on syytäkin varoa, että eivät jää ihmisten tai isompien koirien jalkoihin. Uskon kuitenkin, että leikkauksen myötä pienillä koirilla koirilla on todennäköisempää tämän vuoksi tulla ns. liian araksi.
Kun ennen leikkausta käytiin Viikissä näyttämssä Luckya lääkärille hän suorastaan tyrkytti väkisin molempien kivesten leikkaamista. Olin jo aiemmin ilmaissut selkeästi, että tahdotaan poistaa vain nivusessa oleva kives, mutta tämän jälkeen lääkäri silti puhui toistuvasti molempien kivesten poistamisesta. Tietenkin tämän jälkeen korjasin lääkäriä, mistä syntyikin todella kiusallinen väittely, sillä lääkäri olisi ehdottomasti halunnut poistaa molemmat kivekset. Mä taas olen ehdottomasti turhaa kastraatiota vastaan, sillä jos omistaja leikkaa koiransa ilman mitään suoraa terveydellistä syytä on se mun mielestä laiskuutta ja itsekkyyttä. Silloin syynä yleensä on se, että koiran koulutusta pidetään helpompana tai halutaan välttää mahdolliset tulevat sairaudet, jotka voi tulla kalliimmaksi kuin kastraatio. Kastraatio ei kuitenkaan ole ratkaisu siihen, että omistaja ei jaksa tai osaa kouluttaa koiraansa, sillä se ei poista käytösongelmia, kuten moni luulee ja toivoo. Musta on myös outoa ajatella, että leikataan luonnollinen osa koiran kehosta pois, että siitä ei koidu haittaa tulevaisuudessa. Enhän mä poista omia kiveksiäkään ”kaikenb varalta”. 😀 Vaikka olin ilmaissut nämä mielipiteeni leikkausta kohtaan selkeästi ja lääkäri oli todennut, että toisen kiveksen jättämäisestä ei ole terveydellistä haittaa, väitti lääkäri yhä minulle vastaan. Lopulta jäi ainoaksi ratkaisuksi heittää pöytään ”No tämä on meidän koira ja me maksetaan se leikkaus” -kortti, mikä tuntui hieman nololta. Se sentään toimi, sillä sen jälkeen lääkäri tokaisi hieman vastahakoisesti, että ”no, jätetään se sitten”.
Nyt leikkauksen myötä mielipiteeni turhaa kastraatiota kohtaan on vain vahvistunut. Meille on aiemminkin eläinlääkärit ehdotelleet Luckyn leikkaamista, koska jotkut eläinlääkärit ovat sitä mieltä, että jokainen uroskoira tulisi kastroida ellei niillä tehdä pentuja. Onneksi ei olla siihen suostuttu. Leikkaus itsessään sujui ongelmitta ja Luckyn haava on parantunut normaalisti, mutta toipuminen muuten ollut ihan hirveää vuoristorataa. Ensimmäinen päivä Luckylla meni nukutuksen jälkeisessä tokkurassa, mutta seuraavana päivänä hän oli jo parempi, vaikka ei suostunut syömään tai juomaan juuri mitään. Sitten alkoi alamäki, mikä oli vain nukkumista, syömättömyyttä, outoa käytöstä, ripulointia ja oksentelua pitkin mattoja ja sänkyä, sekä verta ripulin seassa. Vielä kun on kysessä pieni muutaman maitotölkin painoinen koira niin tottakai pelotti, että Luckyn kroppa kuivuu tai ei muuten kestä tuota kaikkea fyysistä ja henkistä kuormitusta. Tämän myötä jouduttiin soittamaan useamman kerran päivystykseen ja käytettiin Lucky myös päivystävällä eläinlääkärillä, missä ei kuitenkaan löytynyt mitään huolestuttavaa. Nyt leikkauksesta on yli kaksi viikkoa ja vasta tällä viikolla Lucky on syönyt, juonut ja käyttäytynyt muutenkin normaalisti.
Nää kaksi viikkoa on tuntui muutenkin henkisesti älyttömän raskaat, mutta viime viikolla jouduin tekemään vielä pienen reissun Kemijärvelle ja tuntui ihan hirveältä olla erossa Luckysta, kun hänen vointi oli huonoimmillaan. Lucky kun ei ole meille vain koira vaan hän on meidän lapsi. Kuten lapsena meidän kultainennoutaja oli mulle kuin veli. Kivestarinat ja kakkajutut eivät ole blogini juttu (ne taitaa olla enemmän meidän podcastin juttu), mutta halusin kertoa meidän ja Luckyn kokemukset ja ajatuksen, jos joku siellä mahdollisesti miettiin koiransa kastrointia ilman terveydellistä syytä. Lisäksi halusin kertoa syyn vähäisemmälle julkaisutahdille täällä blogin puolella.