Skrollaa alas
en
fi

100 000 TILAAJAA

24 heinäkuun, 2016
img_3397
Hellou! Vuonna 2014 olin rustannut tänne blogiin jo neljä vuotta, joten musta alkoi tuntua, että kaipaan jotain uutta. Oli alkukesä, lähes jo keskiyö ja mulla oli pitkä työpäivä takana, joten kotiin tultua istuin pienen yksiöni sängylle, nosin läppärin syliin ja katselin YouTubesta musavideoita. Vahingossa eksyin videoihin, missä tyypit tönötti kameran edessä ja esitteli kameralle ostoksiaan tai tekivät erilaisia haasteita. Aluksi mietin, että mitä on tämä? Mitä nää tyypit oikein tekee? Niitä oli kuitenkin kiva katsoa ja kohta huomasin valvoneeni niiden parissa aamuyöhön. Aloin miettiä, että ehkä tässä olisi se uusi juttu mitä olen kaivannut. Päätin kokeilla.

YouTube -kanavallani oli silloin jo muutamia aiemmin tekemiäni videoita, jotka olin ladannut vain tätä blogia varten. Aiemmin pidin Tubea vain välineenä, minkä kautta sain videot lisättyä blogiin. Nyt YouTubeen oli kuitenkin muuttunut ihan erilaiseksi, siellä tubetettiin ja se oli mulle sanana ja käsitteenä uusi ihan vieras maailma mihin halusin tutustua.

Muistan kuin eilisen, kun asettelin kameraa ensimmäistä kertaa sänkyni viereen. Taistelin kamerajalustan kanssa vartin, jotta saisin sen pärstäni kohdalle, en halunnut näyttää ensimmäisessä videossa kaljulta. Kuvasin videon, itse asiassa parikin, mutta olin niissä niin kiusaantuneen oloinen ja änkytin niin paljon, että puheestani ei saanut selvää, ei niitä kehdannut julkaista. Parin kokeilun jälkeen sain kuvattua videon, mihin olin ihan tyytyväinen ja latasin sen YouTubeen. Julkaisun jälkeen päivitin sivua uudelleen ja uudelleen toivoen, että tulisipas edes yksi kommentti.

Kaksi vuotta myöhemmin istun tässä työhuoneessani, tuijotan sanattomana tuota otsikkossa olevaa lukua ja läpsin itseäni naamalle. 100 000 tilaajaa, oikeasti? Onko tää totta? En olisi osannut kuvitella mitään tällaista, kun alotin tubettamisen! Olen super kiitollinen jokaiselle tilaajalleni. Tää merkitsee mulle paljon, mutta vielä enemmän mulle merkitsee teidän kommentit, joita luen päivittäin. Se kun nuori poika tulee vastaan kadulla ja kertoo saaneensa rohkeutta olla oma itsensä. Se kun keski-ikäinen nainen pysäyttää kertoakseen, että heidän perheellään on tapana katsoa videoitani yhdessä ja sanoo sen lähentäneen häntä lastensa kanssa. Se kun teini-ikäinen tyttö, kertoo positiivisten videoideni auttaneen häntä yli masennuksesta ja lopettamaan viiltelyn. Teen videoita näiden asioiden vuoksi, tuodakseni hymyn ihmisten kasvoille ja se tuo myös hymyn mun kasvoille. En ajattele teitä lukuna vaan te ootte mulle toinen perhe, perhe jossa mä ja sä ollaan samalla viivalla. Tukiverkosto, missä voidaan jakaa omat surumme ja ilomme. Tehdään tätä yhdessä!

Mulle ei ole määrällisesti väliä onko meitä sata vai tuhat, kunhan me pysytään aina näin tiiviinä ja rakastavana perheenä. Eli se, mitä tässä olen jo hetken (ihan vain pienen hetken… NOT! 😀 ) yrittänyt sanoa niin lyhyesti, kiitos! Kiitos, että olet siellä!

LIITY PERHEESEEN!

img_3390 img_3388 img_3391 img_3389 img_3387

47 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *