Skrollaa alas
en
fi

KODITON JA OPISKELUPAIKKAA VAILLA

Postaus julkaistu alunperin kesäkuu 1, 2013

Voisko paskemmin mennä…-.- Mut pyydettiin tän viikon keskiviikkona haastatteluun yhteen kouluun, missä oisin voinu jatkaa noita samoja vaatetusalan artesaani opintoja. Olin jo aika toiveikas kun sain viimein sähköpostiviestin haastatteluun, sillä olin puoli vuotta sinne yrittänyt ja tehnyt heidän toiveestaan melkosen kasan koulujuttuja, jotta pääsisin sisään. Seikkailinkin kouluun junilla ja busseilla ja siellä mut otti vastaan opo, joka ensimmäisenä ilmoittaa: ”Meillä on kyllä nyt aika täyttä, että tuskin voidaan sua ottaa tänne”. Lupaava alku siis…

Sen jälkeen mentiin kokoushuoneeseen minne tuli tää meikäläisen mahdollinen tuleva opettaja, napakoissa täysin istuvissa housuissansa ja pikkutakissaan, naamaa koristi vahva meikki poskipunaa säästelemättä ja viimeisen silauksen teki paksusankaiset lasit ja korot, joilla se korppu ei osannut edes kävellä. Siellä mä istuin kahta godzillaa vastapäätä, jotka vaikutti siltä, että ne ei oikein tykänny musta. Mä kun oon aina aatellu, että blogin kautta tekemäni jutut kuten vaatteen suunnittelu ja valmistaminen The Voice Of Finlandiin ja muotinäytöksen järjestäminen Jim&Jillille ois positiivisia juttuja, mutta ei. Yleensä työnhaussa ne on ollu aikasta kovia juttuja, mutta tuolla opo oli sitä mieltä, että mulla on liikaa juttuja ja en varmaankaan voisi keskittyä koulun käyntiin. Sitten hän sanoi, että emme voi ottaa kouluun opiskelijaa, joka lähtee kesken kouluviikon Nykiin ja otti sen monta kertaa esille kuinka mun ei tarvitsisi ottaa tuollaisia matkoja vastaan. Mitä se nainen oikeen aattelee, kuka saakelin hullu kieltäytyy ilmasesta matkasta??? Koitin kyllä sanoa, että olin siellä neljä päivää, joista kaks oli koulupäiviä, mutta toinen niistäkin vapaa helatorstain takia. Opon mukaan kyseessä oli kuitenkin periaatekysymys, HUOH! Se takertu jokaseen pieneen seikkaan, jonka hän vaan sai kaivettua esiin ja puhuikin myös siitä, kuinka mä käyn kaikenlaisissa ”muotipippaloissa” ja sanoi, että mun täytyisi vähentää juhlimista… Periaatteessa hän siis puuttui alkoholinkäyttööni, mikä on täysin normaalia tai itseasiassa varmaan normaalia vähempää. Enkä usko kyllä, että opoilla on ensinnäkään oikeuksia sanoa tuollaista ja ei tuollaisen mitä teen vapaa-ajalla pitäisi vaikuttaa mun opiskelupaikan saantiin.

Sen jälkeen kuin tämä opo oli hieman sortanut meitsiä niin sitten se korppi avaa suunsa… ”Sä näytät olevan enemmän kiinnostunu suunnittelusta, osaatko sä edes ommella?” Niin no oon opiskellu kaks vuotta vaatetusalalla ja tehny vaatetta telkkariin niin osaankohan mä ommella? Heitin siihen naaman eteen pari kansiota, missä oli kuvia tekemistäni vaatteista, joista olin saanut opettajiltani erityis kehut. Tämän jälkeen hän siirtyikin heti erään työn arvosteluun, mistä olin saanut ykkösen, sillä meillä koulussa kolmonen on paras. Kerroin, että palautin työn kaksi päivää myöhässä, mutta lopputulos olisi vastannut opettajien mukaan kolmosta ja tämän jälkeen hän tokaisi, että ”sinulla on siis tapana myöhästellä aikatauluista?” Tuo opettaja takertu jokaseen mun sanaan, joten oli lähellä etten kysynyt häneltä, että onko hän koskaan harkinnut toimittajan uraa Seiskassa. Sitten vielä puhuttiin siitä, että vaikutan aika villiltä, joten opettaja ei ollut varma haluaako ketään pilaamaan hänen nykyistä tottelevaista luokkaansa. Olin vähällä alkaa itkemään siinä painostavassa tilanteessa, missä mua vähäteltiin ja vaikka kuinka koitin jotain puolustella niin nämä kaksi korppia sai ne kyllä käännettyä negatiivisiksi jutuiksi… Ei tarvi varmaankaan arvuutella, että irtosko mulle opiskelupaikkaa kyseisestä koulusta.

Koulumasennuksen keskellä mua kuitenkn piristi sähköposti, minkä sain seuraavana päivänä tuosta tapahtuneesta. Mulle tarjottiin just sellasta kämppää mitä oon etsinyt ja vuokrakin oli vain noin 600e! Mähän ryntäsin katsomaan kämppää saman tien ja se oli aivan upea, rakastuin siihen ja sen sijaintiin<3 Talossa asusteleva tytsy lupas meikäläiselle kämpän ja ilmoitti mun tiedot jo  välittäjälle. Olin ihan innoissaan jo ja käppäilinkin paljon siinä kämpän ymäpäristössä ja fiilistelin, että vihdoin mulla on oma koti. Aloin jo järjestelemään muuttohommia, sillä muuttopäivä olisi nyt sunnuntaina. Sitten tulee seuraavana päivänä puhelu, missä tyttö kertoo käyneensä katsomassa kämppää johon hänen piti muuttaa tänään ja jonka vuokran hän oli jo maksanut. Kämpässä oli kuulema ollut muovimatto ja se oli ollut muutoinki ihan järkyttävä, mutta mitä solusta voikaan odottaa. Tyttö sanoi ettei haluakkaan muuttaa ja valitteli kuinka ikävästi tässä nyt kävi!?!?!? Hän kuitenkin sanoo, että voin muuttaa tähän hänen maksamaansa opiskelija soluun yhdeksi kuuksi, mutta ei mua paljoo hetkauta solu, kun mulle luvattiin kiva yksiö, missä syvennetyt ikkunalaudat, uusittu suihku ja laminaattilattia. Kuinka helvetin idiootti täytyy olla, että ei käy katsomassa kämppää ennen kuin maksaa vuokran ja ennen kuin alkaa vuokraamaan omaa kämppäänsä pois? Ihan vitun tyhmä älykääpiö! Eniten mua varmaan ärsyttää, että joudun tekemään joskus myöhemmin toisen reissun Ouluun, sillä en voi huomenna täältä palatessani Helsinkiin tuoda kamojani, kun ei oo kämppää. Ärsyttää myös se, että oisin voinu käydä tuolloinkin katsomassa muita kämppiä niin olisin voinut vielä saada kämpän, jonka vuokrakausi olisi alkanut tässä kuussa tai edes jonkunlaisen luukun jostain itselleni. Itseasiassa vielä tämmönen toinen vähän samanlainen juttu tapahtu kämpän suhteen myöskin tällä viikolla, kun mulle ehdotettiin kämppää ja kun pohdin ja mietiskelin asioita ja lopulta suostuin siihen niin se olikin mennyt jo jollekkin. Jotenki vaan tuntuu, että alan olla niin kypsä tähän kaikkeen ja etenki nyt tähän viimeisimpään asuntosoppaan mihin tuo tyttö mut heitti mukaan.

Vaikka nyt tuntuu siltä, että kaikki on syvältä perseen uumenista ja elämä potkii naamaan kengillä niin koitan pitää pään ylhäällä. Nyt ei nimittäin voi muuta kuin alkaa miettiä ratkasuja näihin opikelupaikka ja käämppä huoliin, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin. Se että mä jään kieriin itsesäälissäni ei tuu parantaan tilannetta, joten oon päättäny pistää hakemuksen vielä eräseen toiseen kouluun, missä mua ei vihata valmiiksi ja alottaa opiskelun vasta vuoden päästä jos pääsisin sisään. Mulle nimittäin on opettajat ja tuttavat ehdottanu välivuotta ja voisin olla sen tarpeessa. Mun elämässä nimittäin tapahtuu niin hulluna kaikkia juttuja ja on projekteja, mistä olen vuoden aikana joutunut kieltäytymään niin voisin tänä vuonna paneutua niihin ja tähän bloggaamiseen muutenkin. Tehdä siinä sivussa töitä, jossain vaatteiden parissa, vaikka vaatekaupassa, jos jostain paikka aukeaisi (vink vink jos siellä on joku työnantaja niin sähköpostii tulemaan), sillä mulla loppuu työt pr-toimistolla elokuun vika viikko. Tietenki vaihtoehtona olisi myös oppisopimus koulutus, jos tuolta toisestakin koulusta tulee hylkäävä vastaus, sillä koulut ei vaan tykkää musta niin ehkä meikäläiselle avautuis paremmin ovet työelämästä. Niin no saa nähä nyt, että tuleeko opiskelupaikkaa, meenkö oppisopimuskoulutuksen vai oisko nyt välivuoden paikka. Sitä on onneksi aikaa selvittää tässä parisen kuukautta vielä. Enemmän olen huolissani mun kämppä tilanteesta:S Sähköpostiini on tullut muutamia yhteydenottoja, joista kaksi oli juurikin nuo epäonnistuneet kämppäsopat ja viimeinen tarjous oli 700e kämppä KUUKAUDEKSI jostain hevonbepasta eli ei mua paljoa auta. Tällä hetkellä etin kyllä ihan tuollaista väliaikaistakin ratkaisua, sillä kun huomenna täältä Oulusta Helsinkiin palaan mulla ei oo harmainta haisua mihin mä meen kun Valtterin porukoilla en enää kehtaa ja voi yöpyä. Toivon vaan, että tulis joku ihme ja pelastus ja saisin yksiön, minkä vuokra ois maksimissaan sen 700e, mutta mieluusti halvempi. Jos sulla siis on kämppä tai tiiät jonku tutun välittäjän tai ihan mitä vaan, vaikka väliaikaisratkaisuja niin yhteyttä saa ottaa tuohon sähköpostiin. (Kunhan olet varma, että olet muuttamassa, etkä peru sopimusta muutamaa päivää ennen muuttopäivää-.-) Olen epätoivoinen! Nyt lähen mussuttaan kakkua kavereiden ylppäreihin ja toivon, että ihme tapahtuis…