Tietoa mainostajalle ›
en
fi

OOTTAKAA MÄ OKSENNAN TÄN TAKIA

lokakuu 20, 2017
IMG_3822

– Miks niit huulii pitää pitää tolleen hankkisit täytettä äläkä esitä huulil

– Aina sama hirveä ilme… OOTTAKAA MÄ OKSENNAN TÄN TAKIA

– Haastan sut ottaan selfien jossa hymyilet

Tässä muutama ote instakuvieni kommenteista. Saan lähes joka selfieen vähintään yhden kommentin siitä, että en hymyile kuvissani. Mua puolestaan ihmetyttää ihmiset, jotka hymyilevät kuvissa.

Mä ole todella hymyilevä tyyppii, olen aina ollut. Muistan ala-asteella, kun olin unohtanut koulukirjat kotiin ja menin viemään reissuvihkoani (vihko mihin opettaja merkitsi kaikki oppilaan ”rikkeet”) luokan eteen opettajalle. Kerroin opettajalleni, että nyt on käynyt niin, että unohdin ottaa koulukirjat mukaan. Tämä jälkeen opettaja kailotti koko luokalle, kuinka muiden oppilaiden tullessa kyyneleet silmäkulmissa myöntämään unohtuneet läksyt tai kirjat niin meikäläinen tulee hymyssä suin. Sain myös toisen opettajan toimesta kuudennella luokalla jälki-istuntoa, kun opettaja nuhteli mua tekemisistäni ja hymyilin vain takaisin.

Yleensä kuvia ottaessa mua ei hymyilytä ja miksi hymyilyttäisi? Miettikää niitä puolen tunnin asukuvaussessioita, kun bloggaaja kävelee tietä edestakaisin kymmeniä kertoja, jotta saataisiin kuviin liikettä ja samalla edes muutama kasvoihini tarkentanut kuva. Mikä tässä tilanteessa hymyilyttää? Kuvitelkaa se tilanne kun henkilö X on kotona, katsoo peiliin ja toteaa olevansa ihan kivan näköinen, mutta naama kiiltää. Hän puuteroi nassunsa, etsii puhelimensa (mikäli akku on vähissä niin ensin lataa sitä hetken), asettuu ikkunan eteen, avaa kaihtimet ja tämän jälkeen hakee puhelimen etukameralla parasta kuvakulmaa kasvoistaan. Mikä tässä hymyilyttää? Talvella otetaan ulkona kuvia kauniin talvisen maiseman edessä, vaikka palelee niin maan perkeleesti. Miksi tässä pitäisi hymyillä?

Välillä saan kommentteja, että yritän liikaa kuvissani, mutta todellisuudessahan mä nimenomaan en yritä mitään vaan pärstäni on kuvissa samoilla lukemilla kuin minuuttia aiemmin. Mun mielestä on paljon oudoksuttavampaa, että ihmiset muuttavat ilmettään kameran edessä ja alkavat hymyillä, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Kaikista luotettavin lähde Wikipediakin sen kertoo, että ”Hymy on hyvin monimerkityksinen kasvojen ilme, joka mielihyvän lisäksi voi ilmaista lukuisia muitakin tunnetiloja. Ihminen hymyilee esimerkiksi ollessaan tyytyväinen.” Kun ihminen hymyilee kuvissa ilman syytä, se on yrittämistä. Yritetään ilmaista tyytyväisyyttä tai onnea teennäisellä hymyllä, joissa toiset onnistuu paremmin ja toiset ei. Itse kuulun näihin jäkimmäisiin. 😀

Kun yritän hymyillä kuvissa niin otokset ovat ihan karseita, joten en edes yritä vääntää väkinäistä hymyä kuviin. Miksi ylipäätään kuvissa pitäisi hymyillä, jos ei hymyilytä? Sanotaan, että hymy on ihmisen paras asuste ja mä todellakin allekirjoitan tämän. Tykkään, kun ihmiset hymyilee kuvissa, siis kun ne hymyilee kuvissa AIDOSTI. Aito hymy on tosi kaunis ja mielenkiintonen, sillä se tekee meistä persoonallisen näköisiä ja kätkee taakseen tarinan. Jos mua hymyilyttä mua ei haittaa hymyillä kuvissa. Tässä tämän postauksen kuvassa mua hymyilytti tai oikeastaan nauratti, sillä Valtteri kameran takana ja ystävämme hänen vieressä kertoi jonkun todella surkean jutun, kun oltiin ottamassa asukuvia.

Tämmöstä ajatuksen virtaa hymystä… Mitä ajatuksia tää aihe ja mun näkökulma herätti teissä? Jatketaan keskustelua kommenteissa.

8 SYYTÄ OLLA ONNELLINEN

lokakuu 19, 2017

Pöö! En ole hetkeen kirjoittanut tänne blogiin, vaikka mulla on järjetön kasa asukuvia kuvattuna. Ennen mä tykkäsin lukea blogeja joissa oli muutama rivi tekstiä ja pääpaino oli kuvissa. Nykyään luen vain postauksia, joissa käsitellään jotain aihetta, eikä puhuta pelkästä säästä. Luonnollisesti haluan myös itse tuottaa tuollaisia postauksia, mitkä koen mielenkiintoisiksi ja sen takia haluan ottaa aikaa kirjoittamiselle, enkä tehdä niitä bloggaajien kuuluisia ”pikaisia höpöttely” -postauksia.

Viime aikoina olen ollut erityisen onnellinen, joten päätin listata teille syitä onneeni. Tämä on ehkä helpoin tapa kertoa teille samalla mitä mulle kuuluu.

Editoitu-3596

1. Elokuussa aloittamani Kaksi Viikkoa Vegaanina -haaste venyi lopulta kahden kuukauden mittaiseksi kokeiluksi. Haasteen aikana en popsinut ranskalaisia majoneesin kanssa vaan keskityin vegaanisuuden lisäksi syömään mahdollisimman puhtaasti ja sitä kautta saavutin myös hyvän olon itsestäni. Syön edelleen pääsääntöisesti vegaanisesti, mutta en tuomite itseäni, vaikka välillä herkuttelen sushibuffetissa. Pääasiassa ruokavaljon suhteen haluan syödä mahdollisimman puhtaasti, mutta en ota asiaa turhan vakavasti.

2. Valtterilla on ollut viime aikoina paljon hommaa, minkä vuoksi hän ei ole ollut kovinkaan aktiivinen snäpissä tai muuallakaan. Nyt hänen stressi on hieman helpottunut, kun tietyt projektit ovat tulleet päätökseen ja tottakai siitä tulee mulle hyvä mieli kun näkee, että oma poikaystävä voi taas paremmin. Nyt meillä on myös enemmän aikaa toisillemme. ♥

3. Jouluun on enää 66 päivää eli vain noin 1590 tuntia, ihanaa! En malta odottaa, vaikka toisaalta tykkään tästä jouluhössötys ajastakin ennen joulua.

4. Asuntomme sisustus alkaa olla pikku hiljaa valmis, vaikka en usko olevani IKINÄ täysin tyytyväinen… En usko, että on edes mahdollista saada sisustusta valmiiksi, sillä suunnitelmat elää koko ajan ja kun on tyytyväinen olohuoneen mattoon niin sitten haluaa jo uusia lähes uuden sohvan. Nyt koen, että meidän kämppä on kuitenkin tarpeeksi valmis, jotta voisin kuvata vihdoin ja viimein Asunnon Esittely -videon, joten sellaista on luvassa ensi kuussa.

5. Olen aiemmin puhunut Snäpin puolella epävarmuudesta YouTube -videoiden tuottamiseen. Olin lähes vuoden tehnyt videoita todella samanlaisella kaavalla ja todella tiheällä tahdilla ja se tuntui musta silloin todella hyvältä. Kesän aikana havahduin kuitenkin siihen, että se mikä sisältö aiemmin tuntui musta omalta ei enää ollut sitä mitä halusin tehdä. Sen jälkeen olen kokeillut kepillä jäätä sen suhteen, mikä mua kiinnostaa ja millaiset videot taas vetää teitä puoleensa ja nyt musta tuntuu siltä, että mä olen ajautumassa oikeaan suuntaan ja löytämässä polun jota tahdon kulkea. Viimeisimmät neljä videotani tiivistävät jollain tapaa sen, minkä tyylisiin videoihin tahdon keskittyä jatkossa.

Editoitu-3616

6. Mulla on tällä hetkellä useampi uusi projekti käynnissä ja ne pitää meikkiksen vauhdissa. Rutiinit, kuten aamukahvi on mulle tärkeitä ja mieluisia, mutta liiallisessa määrin rutiinit saa mut kyllästymään ja väsymään. Mä kaipaan jännitystä, sekä epäonnistumisen ja onnistumisen hetkiä. Mä tarvin tietyllä tapaa päämääriä asioiden suhteen ja ajatus niiden saavuttamisesta saa mut työskentelemään niiden eteen täydellä teholla. Jotkut toimii intuition mukaan ja toivoo, että se vie heitä hyvään suuntaan, mutta mulle tuollainen vellominen kuulostaa painajaiselta. 😀

7. Mulla oli aikoinaan mahassa iso syntymämerkki, johon alkoi kasvaa ”luomia”, joten se poistettiin leikkauksessa riskien vuoksi. Mulla on iho mihin tulee helposi verenpurkaumia, mustelmia ja näppyjä, joten tästä syystä olen todella vainoharhainen näiden ihomuutosten kanssa. Neljä vuotta mulla on ollut joitain näppyjä, joista olen päivittäin miettinyt, että onkohan näissä syöpä. Mun sisko on ihan yhtä vainoharhainen, joten ollaankin puhuttu hänen kanssaan, että ehkä tämä liittyy tähän ikiään. Kaikki sairaudet alkaa pelottamaan, kun ymmärtää nykyään paremmin niiden vakavuuden ja kuinka valitettavan yleisiä ne loppujen lopuksi on. Tässä iässä syöpää ja muita sairauksia tulee vastaan omassa lähipiirissä ja tutuilla, joten ehkä sekin omalla tapaa herättää siihen, että ne ovat maailmassa arkipäivää ja todellisuutta. Neljä vuotta olen pelännyt ihotautilääkärille menoa, mutta viime viikolla sain siellä käytyä ja ihan turhaanhan mä olin pelännyt… Nyt on niin helpottunut olo!

8. Olen ollut todella tyytväinen ripsien kestotaivutukseen. Kävin kuun vaihteessa ottamassa taivutuksen Emmillä ja nyt kun ripset eivät ole ihan niin taipuisat kuin ensimmäisinä päivinä, ripset näyttävät jopa paremmilta. Silmät tulee ihan erilailla esiin kasvotusten, mutta myös kuvissa. Normaalisti ripsien taivutuksien hinnat liikkuu 70-100 eurossa, vähän paikasta riippuen ja kesto taivutuksessa on 8-12kk eli ripsien uusiutumisen ajan. Ehdottomasti aion mennä uudestaan Emmille, kun tarvitsen taas taivutusta ja sitä ennen täytyy käydä värjäämässä ripset uudestaan. Ennen & Jälkeen -kuvat löytyy täältä ja puolestaan Emmin yhteystiedot täältä. Jos varaatte ajan Emmille lokakuun aikana ja mainitsette varauksen yhteydessä nimeni niin saatte ripsien kestotaivutuksen hintaan 45 € (sisältäen värjäyksen).

Kuvituksena toimi Björn Borgin instakampanjaan ottamamme kuvat, missä mulla on uuden The Centre malliston vaatteet yllä. Oon tykänny näistä vaatteista ihan super paljon, koska nää on valmistettu luomu puuvillasta eli malliston vaatteet todellakin on pehemitä ja mukavia yllä. Nää on ihania perus vaatteita, joissa on kiva olla kotona tai joskus kaupungillakin. Nääkin on kyllä toisaalta yksi juttu, joista olen ollut onnellinen, haha.

Editoitu-3617