Ääh! Vitsit, että voikin olla kova matkakuume. Syynä varmaankin tää neljän seinän sisällä sairastelu ihan oikeassa kuumeessa ja masentavaakin masentavammat uutiset takatalvesta ja paluusta pakkasiin. Semmonen olo tullut tässä, että vitsit tää poika tahtoo lentää kauas, mutta oikeastaan mulla ei ole mitään hajua, että minne. Aloinkin muistelemaan viime vuoden ulkomaanmatkoja jotta saisin jotain selkeyttä asiaan…
Toukokuussahan me lähdettiin lukija -arvonnan voittaneen lukijani kanssa New Yorkiin, sillä matkamme sponssasi Head&Shoulders uuden omppushampoonsa kunniaksi. Olen todella pienestä asti haaveillut kyseiseen kaupunkiin matkustamisesta ja multa löytyi niin verhot, tyynynpäällinen kuin taulukin tällä teemalla, mutta toisaalta kukapa nyt ei siellä tahtoisi käväistä. Vaikka matkamme olikin vain neljän päivän visiitti niin kyllä siinä kerkesi itseasiassa todella hyvin koluta Manhattanin läpi, mutta muut osat jäivät toiseen kertaan. Se toinen kerta kun vielä tulee, sillä rakastuin entisestään NYCiin. Siinä on vaan jotain niin taianomaista.
Sanonta siitä, että New York ei nuku koskaan pitää todellakin paikkaansa. Aamulla aikasin herätessä näki hotellin ikkunasta kun yöllisiä kioskikärryjä kärrättiin pois, sotkuisia roskitettuja katuja putsattiin ja pian roskasäkkien ja putsauskoneiden välissä alkoi vilistä kiireisiä ihmisiä luurit korvilla. Päivemmällä kadut olivat täynnä iloisen näköisiä ihmisiä, jotka kiikuttivat pusseissaan uusia kledjujaan, kun illalla taas ihmiset juhlivat kovaäänisesti ja oli kadut täynnä jos jonkin näköistä typpiä ja kummajaista. Yöllä ihmiset jonottivat hakemaan safkaa kaduille raahatuilta kioskikärryiltä, joista leijaili rasvan käry ja kun alkoi aamun myötä taivas kirkastua niin pian huomasi jonojen hupenevan ja katujen siivojien putsaavan taas katuja tulevaan päivään.
Eniten NYCissä ihastuin siihen ihmisten huolettomaan ja ystävälliseen asenteeseen. Suomessa harvemmin kuulee kenenkään tuntemattoman kehuneen toista, mutta siellä sain kaduilla kehuja tyylistäni. Kun onnistuin jotenkin sähläämään itseni pois Manhattanilta niin ihmiset olivat todella avulijaita ja ystävällisiä. Jo pelkästään kuin matkustin metrossa kartta kädessä avuttoman näköisenä niin joka kerta joku kysyi ihan oma-aloitteisesti, että olisiko voinut olla avuksi tai että mihinkäs olen matkalla. Shoppailumahdollisuuksiin olin kuitenkin hieman pettynyt tai no kyllähän sieltä löytyisi varmasti upeita putiikkeja, mutta niiden löytämiseksi tarvisi paikallisen avuksi. Perus isommat liikkeet ja opaskirjojen vinkkaamat mestat tuli koluttua läpi, mutta ei niistä oikein löytynyt mitään helmiä. Muutenkin oli rasittavaa ostoskassien kanssa kulkea pitkiä matkoja eri kauppoihin. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että kyllä Lontoo on sinänsä kivempi shoppailukaupunki.
|TANSKA|
Tanskan matkan aikana emme edes oikeastaan tutustuttu itse maahan tai sen kulttuuriin, sillä oleiltiin vain festarialueella. Siellä se juttu olikin ne ihmiset ja se fiilis ja juuri sen takia tuo matka olikin niin mieletön kokemus. Siellä olleiden muiden maiden bloggaajien ja Sonyn tyyppien kanssa kun tuskin enää satutaan olemaan koossa toista kertaa. Tuota matkaa ei siis voi kokea toisten, vaikka matkustaisikin taas tänä vuonna Roskildeen.
Roskildessä parasta oli tietty se, että se oli ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka Valtsun kanssa ja tottakai se rentous. Ihmiset oli tullu pitämään hauskaa ja se hulluttelu ja hauskanpito myös tarttui. Ai niin ja olihan siellä ihan jees esiintyjätki. Joku Rihanna ja joitain muita semmosia pikku artisteja 😀
Nyt kun tässä olen muisteloinut näitä viime vuoden matkoja niin kyllä tässä on tullut sellanen fiilis, että tänä vuonna voisi ottaa kohteeksi jonkun ihanan polttavan kuuman rannan… Hmm tätä ideaa täytyy alkaa nyt työstämään niin ehkäpä toiveeni toteutuu. 🙂
0 Comments