Viime vuonna vaadin itseltäni paljon, enemmän kuin mun oli mahdollista antaa. Niinpä koin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, viikko toisensa jälkeen koin epäonnistuneeni. Lopulta eräässä työpalaverissa nukahdin kesken kaiken istualleen. Paloin täysin loppuun. Silloin tajusin omat rajani, pidin lomaa ja hiljensin tahtia.
Syksy on mulle aina kaikista kiireisintä ja stressaavinta aikaa, joten yöunet ovat jääneet taas lyhyiksi, eikä mulla ole juuri ollut aikaa hengähtää. Viime viikolla erään työkeikan jälkeen ajettiin ystäväni kanssa takaisin Helsinkiin. Olo oli pitkän päivän jälkeen uupunut ja kun pysähdyttiin bensa-asemalle tankkaamaan ja täytyi laittaa pankkikortti masiinaan niin mulla ei tullut mieleen yhtäkään PIN-koodini numeroa. En edes ollut täysin varma montako numeroa siinä on. Siinä kohtaa tajusin, että nyt leikin taas omalla terveydelläni. Olen kantapään kautta oppinut, kun polttaa itsensä loppuun ei siitä palautuminen ole helppoa, joten tällä kertaa osaan pysähtyä ajoissa.
Tällä kertaa puhutaan Valtterin kanssa podcastissä muunmuassa näistä mun kokemuksista, mutta myös Valtteri avautuu häntä uuvuttavista asioista.
Olohuone -podcastin aiemmat jaksot löydät täältä. Podcastia voit kuunnella Acastin, iTunesin, sekä iPhonen oman Podcast -sovelluksen ja monien muiden palveluiden kautta. Muista myös seurata Facebook -sivujamme ja Instagram tiliä, joissa mieluusti jatketaan keskustelua! ♥
vaan 29 minuuttia 🙁 Teitä jaksais kuunnellakauemminkin!!!
Kiitos 🙂 Tällä kertaa tämmönen vähän lyhyempi jakso
Muistakaa nukkua <3 (sanon mie joka kirjotan tän 4.25 aamuyöllä :D) Teidän podcast on ihan paras!! <3
Haha muistetaan molemmat nukkua 😀 Kiitos <3
tosi mielenkiintoinen podcast! teetkö muuten joulukalenterin tänä vuonna?
Kiitos! 🙂 Teen joulukalenterin
Rohkeaa henkilökohtaista avautumista taas kerran. Hienoa että osasit ottaa lopulta aikaa itsellesi ja voit toivottavasti nyt paremmin. Mukavaa syksyä molemmille ❤️❤️
Kiitos Jessi! Ihanaa syksyä myös sulle
Siis tuo on niin totta, että vanhemmat ihmiset olettaa nuorempien jaksavan aina ja mitä vaan, eikä nuorilla voi olla rankkaa tai väsymystä tms. Puhutaan ihan siis että ”kyllä noin nuoren PITÄÄ jaksaa”. Vaikka eihän se niin ole, koska nimenomaan ihmiset ja elämäntilanteet on niin erilaisia ja koskaan ei voi esim. tietää mitä toinen käy läpi.
Tuli mieleen tämmönen tilanne – olin töissä ja mulla alko kuume nousemaan, ja pikkuhiljaa olo oli jo niin sairas, että tuntu ettei jalat enää kanna kauaa.
Se tuli siinä meidän kanta-asiakkaan kanssa puheeksi (vanhempi mies), joka sitten sano, että ”no kyllä sä nyt jaksat olla, ku noin nuori oot”. Mietin vaan että mitä helvettiä… Jos on nuori, niin sekö tarkottaa, että vaikka pää kainalossa pitää olla töissä 😀
Uskomatonta… Ja muutenkin hyviä pointteja! Burnout itellekin tuttu kokemus.
Usealta ystävältäni kuullut, että he ovat saaneet juuri tuollaisia kommentteja vanhemmilta työkavereilta. Ihan yhtälailla nuorikin voi uupua.
Mä niin elän tälle teiän podcastille Saan tästä virtaa päiviin. Varsinkin tästä jaksosta, joka muistuttaa mua siitä kuinka loppuun palanut oon ollu ja asiat on nyt paremmin.
Aivan todella ihana kuulla! 🙂