Koronavirus ja sen seuraukset on varmasti itse kullakin pyörinyt mielessä, joten julkaisin toissa viikolla postauksen, johon purin kaikki silloiset ajatukseni. Käsittelin median ja vaikuttajien vastuuta, omia toimia tartuntariskin pienentämiseksi ja sen leviämisen hidastamiseksi, sekä yrittäjien taloudellista tilannetta. Pääosin sain todella positiivista palautetta postauksesta, mutta yksi kohta herätti ärsytystä joissain lukijoissa. Se missä kirjoitin, että aletaan olla Valtterin kanssa ahdistuneita siitä, että kalenterimme ovat tyhjiä peruuntuneiden yhteistöiden myötä, eikä kohta tiedetä millä maksetaan meidän asunto. Olen huomannut, että oli kyse vaikuttajasta tai yksityishenkilöstä, mutta jos joku uskaltaa mun tavoin edes varovasti viitata epävakaaseen taloudelliseen tilanteeseen on joku aina sanomassa, että hänellä tai jollain muulla on asiat huonommin.
Ennen kuin pureudutaan näihin kommentteihin sen tarkemmin haluan korostaa, että aiemmassa postauksessa toin esiin vain esimerkkitapauksena oman tilanteeni yrittäjänä, koska siitä luonnollisesti parhaiten osaan kertoa ja kirjoittaa. Minun on mahdotonta kertoa koronaviruksen vaikutuksista yhtä kattavasti muihin aloihin kun en niillä aloilla työskentele. Jos sen tulkitsee itkemiseksi ja uhriutumiseksi, kertoo se medialukutaidon puutteesta. Lukihäiriöisenä minun tuskin kannata alkaa opettamaan lukutaitoa tai medialukutaitoa, mutta koen että näin yrittäjänä voin opettaa jotain yrittäjyydestä tai ainakin tuoda monelle palkansaajalle uuden näkökulman ja sen aion seuraavaksi tehdä. Viime postauksessa jätin melko pieneen rooliin yrittäjän näkökulman, jotta kukaan ei ottaisi uhriutumisena sitä, että kerron vain omista kokemuksista ja ajatuksista. Siitä huolimatta sain yllä olevia kommentteja, joten sama kai se on sitten avata yrittäjien ja vaikuttajien tilannetta enemmänkin. Jos puolestaan yhtään epäilyttää omat medialukutaidot tai luetun ymmärtäminen niin suosittelen ottamaan jonkun kurssin jostain muulta ennen kuin luet tätä postausta pidemmälle tai etenkin ennen kuin siirryt kommenttiosioon.
Yrittäjät saa rahaa tosta noin vaan
Suomessa vihataan (lue: kadehditaan) yrittäjiä. Ei todellakaan kaikki, mutta kuten yllä olevien kommenttien sävystä voi tulkita niin moni. Mä olen omasta kokemuksesta huomannut, että kateus johtuu pitkälti yrittäjyyteen liitetyistä harhakuvista ja pilvilinnoista. Wilmat kuvittelevat, että rahaa tulee “tuosta noin vaan”. Joidenkin yrittäjien kohdalla tuo saattaa pitää paikkansa, mutta sen todennäköisyys on luultavasti samoissa luvuissa lottovoiton kanssa. Tällöinkin pohjalla on paljon palkattomia päiviä ja yleensä myös vuosia, joten he ovat tehneet työtä rahojensa eteen aiemmin ja kantavat nyt hedelmää. Mä olen tehnyt somessa jo yli kymmenen vuoden uran, mutta edelleen tänäkin päivänä jokaisen asiakkaan ja sentin eteen saan tehdä suoraan sanottuna aivan saatanasti töitä, joten mä en kuulu noihin muutamiin onnekkaisiin. Toisaalta nyt taidan elää sitä yrittäjän unelmaa kun saan työstäni “jopa” ansaitsemani palkan, sillä urani ensimmäiset vuodet bloggasin täysin palkatta ja vasta viiden vuoden jälkeen sain työstäni sellaisen korvauksen, että pystyin juuri elättämään sillä itseni. 15-vuotiaana, kun monet muut veti viikonloppuisin röökiä posket lommolla ystäviensä kotibileissä avasin mä Windows Vistan ja rakensin omaa henkilöbrändiä naputellen kuulumisiani Bloggeriin. Jos tuloni ovat nyt korkemmat kuin heillä, on se ainakin mun mielestä enemmän kuin oikeutettua, sillä olen tehnyt myös tulojeni eteen pidempään töitä. Töistähän sitä rahaa yleensä saa.
Yrittäjien hinnastot on asia, jota harva päivätyössä käyvä pystyy täysin ymmärtämään ja ne saattaa luoda monelle palkkatyössä olevalle illuusion isommista tuloista. Wilma on käynyt juuri kampaajalla ja pitkien hiusten leikkauksesta ja värjäyksestä kampaaja perii 200€, “koska hän on hinnoitellut ittensä pikkusen yli”. Kampaajakäynnin jälkeen Wilma miettii, että olisikohan sittenkin pitänyt opiskella kampaajaksi, eikä myyjäksi. Wilma laskee, että jos hän saisi tässä hankalassa koronavirustilanteessa edes yhden samanlaisen parin tunnin asiakkaan itselleen niin “sehän ois jo 30 x 200€ eli 6000€ KUUKAUDESSA PALKKAA, OMG”. Wilma ei kuitenkaan ymmärrä, että tuo 6000€ ei ole kuukausipalkka vaan kuukauden liikevaihto, josta vähennetään kaikki kulut, kuten vuokrapenkki, materiaalit, arvolisävero ja ansiotulovero. Pitkälti niitä samoja kuluja, mitkä Wilman työnantaja pidättää hänen palkasta tai maksaa hänen puolestaan. Harva palkansaaja ymmärtää mitä hän todella kustantaa työnantajalleen – se on enemmän kuin se mitä palkkakuitissa lukee.
Somevaikuttajien järjetön hinnasto
Kampaajan hinnaston ymmärtäminen useimmille on vielä helppoa, mutta vaikuttajien hintapyynnöt kuulostaa ihan järjettömiltä. Miten ihmeessä voidaan laskuttaa yhdestä podcast-jaksosta useampia tuhansia, kun jakson nauhottamiseen menee tunti. Kampaajalle maksetaan nuo aiemmin mainitut kulut, kuten materiaalit, mutta myös ammattitaidosta. Meille maksetaan samalla tavalla korvaus kuluista joita meidän työssä syntyy, sekä ammattitaidosta, mutta näiden lisäksi vielä tavoittavuudesta. Me ollaan ulkoistettu meidän podcastin tuotanto yritykselle, jolta saadaan tukea suunnittelutyöhön, saadaa käyttöön myös studio ja sen huippuvälineistö, sekä he editoivat ja julkaisevat jaksot. Yhden jakson tuottamisesta maksetaan heille 400€. Suunnitellaan meidän podcastiä aina kymmenen jakson kausissa eli yhden kauden kulut ovat tällöin 4000€. Vaikka podcastimme on kuunneltu ja toteutetut yhteistyöt ovat olleet menestyksekkäitä, ei mainostajat ole vielä kovin uskaliaita tekemään yhteistyötä podcastissa. Viimeisenä kahtena kautena meillä on ollut molemmissa kausissa yksi yhteistyökumppani, mikä tarkoittaa nykyisellä hinnastollamme 4000€ palkkiota yhdestä jaksosta ja toisin sanoen koko kaudesta. Viivan alle ei ole viimeisenä kahtena kautena jäänyt siispä yhtään mitään vaan ollaan saatu juuri ja juuri kulut katetuksi. Mihin katosi se edellä mainittu korvaus ammattitaidosta ja tavoittavuudesta tai edes siitä ajasta, joka käytetään joka viikko podcastin suunnitteluun ja nauhoittamiseen? Yksi työpäivä viikosta työskennellään tällä hetkellä puhtaasti intohimosta työtä kohtaan ja toivosta, että ehkä joskus aletaan ansaitsemaan siitä myös itselle jotain, kuten aikoinaan kävi blogin ja YouTube kanavan kanssa. Kuitenkaan koskaan ei tiedä miten käy, mutta sellaista yrittäminen on – epävarmaa.
Vaikka podcastistista en tällä hetkellä tienaa on varmaan sanomattakin selvää, että blogista, Youtubesta ja muista kanavista jään nykyään voitolle. Täällä blogin puolella yhteistyön hinnat lähtee 2500 eurosta, mutta laajemmista yhteistyökokonaisuuksista saatan laskuttaa kymmeniä tuhansia. Nämä summat voivat kuulostaa isoilta, mutta podcastin tavoin myös näissä kanavissa on kulunsa. Myönnän etten edes itse aina tule ajatelleeksi kulujen määrää mitä näistäkin kanavista syntyy, sillä kuukausi sitten kun sain viime vuoden tilinpäätöksen säikähdin. Mulla on ollut yrityksen kuluja viime vuonna keskimäärin 3500-5000€ kuukaudessa. Säännöllisiä menoja ovat muun muassa erilaiset sovellukset ja ohjelmat kuvien ja videoiden editointiin, tämän blogin palvelin ja domain, sekä työntekijän / työntekijöiden palkka. Näiden lisäksi on poikkeuksellisia kulujua, kuten uusi tietokone, kuvauskalusto, työmatkat (kyllä myös Wilman kommentissa mainitsema matka olisi kuulunut näihin ihan itse maksettuihin matkoihin) ja blogin ulkoasun muutokset. Itse asiassa juuri eilen sain reilun 2000€ laskun mainostoimistolta, kun heidän koodaaja teki korjauksia blogini ulkoasuun. Kuukaudessa kuluni yrittäjänä muodostuvat siispä yrityksen kuluista, jotka ovat noin 3500-5000€ kuukaudessa + ennakkoveroista (sama kuin ansiotulovero), joita maksan ennakkoon noin 2500€ kuukaudessa. Ja ei, tarkoituksenani ei ole tässä kehuskella ahkeruudellani tai tuloillani vaan päinvastoin todistaa Wilmalle ja muille samoin ajatteleville, että aivan yhtä vihreetä se ruoho on aidan tälläkin puolella. Harva täällä maailmassa pääsee sen helpommalla kuin muutkaan ja sen tiedän ilman, että minun tarvitsee käydä pohjalla, vaikka Von John muuta väittääkin. Mä nimittäin olen rakentanut kaiken itse sieltä pohjalta aloittaen.
Näin koronavirus vaikuttaa vaikuttajien tuloihin
Marian tavoin moni muukin on kommentoinut minulle edellisen postauksen jälkeen, että saisin olla onnellinen siitä, että vaikuttajana voin työskennellä kotoa käsin. Olenkin siitä erittäin kiitollinen kuten jo edellisessä postauksessa kerroin ja arvostan suuresti jokaista joka asettaa oman terveytensä vaaraan työskentelemällä esimerkiksi ruokakaupassa tai terveydenhuollon parissa. Näistä kommenteista kuitenkin huomaa sen, että moni ei täysin ymmärrä miten koronavirus vaikuttaa joidenkin yrittäjien, kuten meidän vaikuttajien tuloihin.
Viime postauksessa jo kerroinkin, että helmikuun lopussa alkoi tulla ilmotuksia yhteistyökumppaneilta, että he siirtävät sovitut yhteistyöt “jonnekkin tulevaisuuteen”, mutta suurin osa peruuntui kokonaan. Tähän on monia syitä. Osa yrityksistä pelkää, että heidän tuotteita myyvät liikkeet eivät ole auki, joillekkin koronavirus on aiheuttanut jo niin suurta tappiota, että markkinointibudjetti on käytetty muuhun. Osa yhteistöistä oli sovittuna tapahtumien yhteyteen, mutta tapahtumat on peruttu ja yhteistyöt sen mukana. Yleensä tiedän jo seuraavalle kahdelle kuukaudelle sovitut yhteistyöt, mutta nyt kalenteri on peruuntuneiden yhteistöiden myötä täysin tyhjä. Toki onhan yrityksiä, joilla menee nyt paremmin kuin koskaan kuten joillain verkkokaupoilla tai suoratoistopalveluilla, minkä myötä jotkut ihmettelivät “miksi et vain tee heidän kanssa yhteistyötä”. Oliskin se näin helppoa. Jo normaalisti myyntityö on aikaa vievää, sillä vain pieni prosentti yrityksille ehdotetuista yhteistöistä toteutuu. Joillan markkinointibudjetti on jo käytetty tässä vaiheessa vuotta, toisilla taas koko vuoden yhteistyöt on jo lyöty lukkoon muiden tahojen kanssa tai yritykset eivät halua mainostaa syystä tai toisesta kanavieni kautta. Nyt oman haasteensa tuo vielä se, että kilpailu yhteistöistä on kovempaa, kun lehtitalot, vaikuttajat ja muut mainostajat ovat erityisesti näiden tilanteesta hyötyvien yritysten kimpussa.
Pääosin tienaan kanavissani toteutetuista yhteistöistä, mutta näiden lisäksi tuloja tulee YouTube -videoiden yhteydessä näytettävistä mainoksista. Youtube -videoista saadut tulot pohjautuu mainosnäyttöihin – ei näyttökertoihin, kuten moni luulee. Tämä johtuu siitä, että yhteen videoon voi lisätä useamman mainoskatkon, jolloin yksi näyttökerta vastaa useampaa mainosnäyttöä, mutta puolestaan kaikilla näyttökerroilla ei välttämättä näy mainoksia ollenkaan, saati sitten kaikilla mainospaikoilla, jos Googlen myynti on ollut huonoa. Samalla tavalla, kun yritykset jättävät ostamatta kaupallisia yhteistöitä vaikuttajilta, ne eivät osta myöskään mainostilaa Googlelta. Sen lisäksi, että tämä tilanne vähentää mainosnäyttöjen määrää ja sen myötä meidän tubettajien tuloja, vaikuttaa tämä tilanne myös siihen paljon meille tubettajille maksetaan mainosnäytöistä. Google ei maksa videoiden tekijöille kiinteää hintaa mainosnäytöistä vaan hinta vaihtelee. Puhutaan CPM:sta eli tuhannen näyttökerran hinnasta. Tähän hintaan vaikuttaa muun muassa kysyntä, ja kun kysyntä laskee, laskee myös tuhannen näyttökerran hinta. Sitä paljonko se laskee koronaviruksen vaikutuksesta en osaa ennustaa, mutta jo nyt maaliskuun hinta on pienempi verrattuna tammi- ja helmikuuhun. Jotkut tubettajat tekevät hyvää tulosta pelkästään YouTuben mainosnäytöillä, jos he esimerkiksi julkaisevat tiheällä tahdilla helposti tuotettavaa sisältöä, mutta se ei ole oma tapani tuottaa sisältöä. Siinä ei kuitenkaan ole mitään väärää, vaikka itse en niin toimi vaan päinvastoin tässä tilanteessa se on taloudellisesti nerokasta. Pitkällä tähtäimellä se ei kuitenkaan olisi minun kannalta fiksua, sillä tiedän teidän huomaavaan aika nopeasti, jos alkaisin tekemäään sisältöä normaalia tiheämmällä tahdilla, jolloin myös laatu kärsisi. Itse pyrin julkaisemaan tavallisesti yhden videon viikossa (tosin eräistä syistä videoita on tullut alkuvuodesta harvemmin), sillä visuaalinen puoli, sekä muut kanavat kuten podcast ja blogi syövät oman aikansa. Videoiden mainostuloista saamani summat eivät ole siis normaalistikaan sellaisia, joilla pystyisin pyörittämään liiketoimintaani saati nyt.
Tuloja saan myös mainoksista, joita mahdollisesti näette tämän postauksen ylä- tai alapuolella. Painosanalla mahdollisesti, sillä näiden display-mainosten tarina on sama kuin YouTube mainosten. Blogini mainospaikkojen myynnistä ei vastaa Google, mutta samalla tavalla kyseisen tahon myynti on ollut nyt heikompaa. Tosin display-mainonnan arvo on ollut rajussa laskussa jo vuosia, joten sillä ei kukaan bloggaaja tavallisestikaan elä, mutta nyt pienet taskurahat saattavat muuttua hiluiksi.
Omien tuotteiden myynti on joillekin vaikuttajille yksi tapa tienata. Blogini ohessa on verkkokauppa, jossa myin joulun tienoilla joulutuotteita. Suomessa on todella kallista tuottaa tuotteita, joten täällä ei ole juurikaan tehtaita, jotka valmistaisi mun brändiin tai muiden vaikuttajien henkilöbrändiin sopivia tuotteita. Edullisin ratkaisu vaikuttajille on teettää tuotteet suoraan tehtaalla ilman välikäsiä, mutta kontaktien saaminen ulkomailla toimiviin tehtaisiin on todella haastavaa. Tämän vuoksi huomattavasti helpommaksi tulee toimia välikäsien kautta, joilla on kontaktit tehtaisiin jo valmiiksi. Välikäsien kautta asiat sujuvat todella paljon nopeammin, jolloin tuotteisiin käytetty aika ei ole pois sisällön tuotantoon käytettävästä ajasta, mikä kuitenkin on vaikuttajalle se tärkein prioriteetti tai ainakin pitäisi olla. Tällöin vaikuttajan ei usein tarvitse itse myöskään varastoida tai postittaa tuotteita. Välikäsien kautta tuotteiden myyntihinnasta ei kuitenkaan jää vaikuttajille juuri mitään käteen. Jos olisimme Jenkeissä tämä ei haittaisi, koska siellä on paljon suurempi ostovoima ja moni jenkkitubettaja tekeekin myymillään tuotteilla järjettömiä summia välikäsistä huolimatta. Suomessa sen sijaan voidaan tuotebisneksen sijaan puhua enemmänkin mukavasta puuhastelusta itsensä ja seuraajien iloksi. Preseteillä olen kuitenkin saanut jonkin verran tuottoa, koska niiden tekemisessä ei ole muuta kulua kuin oma aikani, mutta paras tuote rahan tahkomiseen Suomessa on ehdottomasti verkkovalmennukset. Ne kuitenkin valitettavasti sopivat vain harvan vaikuttajan brändiin.
Tiivistettynä tilanne on siis se, että tällä hetkellä tienaan muutamia satasia YouTube-videoiden ja blogipostauksien yhteydessä näytettävistä mainoksista, sekä presettien myynnistä. Ne eivät kuitenkaan riitä kattamaan edes näiden sisältöjen tuottamisesta syntyviä kuluja, joten joka päivä, viikko ja kuukausi teen miinusta. Olen kiitollinen siitä, että saan työskennellä turvasta, mutta tällä hetkellä en saa siitä palkkaa vaan päinvastoin maksan siitä. Tiedän monilla kolleegoillani olevan sama tilanne, joten en yhtään ihmettele miksi monilla ei ole fiilistä sisällöntuottamiseen, vaikka saakin olla kotona. Etenkin kun joidenkin arvioiden mukaan koronaviruks saadaan parempaan kuriin 2-6 kuukauden kuluttua, mutta markkinointialalla koronaviruksen vaikutukset tulevat näkymään todennäköisesti vielä seuraavanakin vuonna ellei pidempäänkin. Harva on varautunut elämään näin pitkään säästöistään.
Jossittelun olympiamitali Suomelle!
Von John ja moni muu tietää tuloni ja on totta että olen tienannut viime vuosina enemmän kuin suomalaiset keskimäärin. Wilman tavoin jotkut ovatkin ihmetelleet, että miten minun tuloillani minulla ei ole varaa maksaa vuokraa ja miksi olen tuhlannut kaikki rahani. Tämä ihmettely on sinällään hassua, koska olen kyllä ilmaissut aiemmassa postauksessa, että minulla ei ole kohta varaa maksaa meidän asuntoa, mutta en ole sanonut ettei minulla ei ole nyt varaa maksaa vuokraa tai että minulla ei ole minkäänlaisia säästöjä. Erityisesti jokainen yrittäjä tietää, mutta varmasti myös moni palkkatyössä käyvä ajattelee, että on hyvä olla säästössä 2-3 kuukauden palkka, jos sellainen summa on mahdollista säästää – minulla on. Palkkatyötä tekevälle kuitenkin riittää, että säästössä on vain sellainen summa, joka menee omiin henkilökohtaisiin kuluihin kuten ruokaan ja vuokraan. Yrittäjällä näiden edellä mainittujen lisäksi säästössä täytyy olla rahaa yrityksen juokseviin kuluihin ja ennakkoveron kuukausieriin. Henkilökohtaisten kulujen lisäksi säästössä täytyisi siis olla minun tapauksessa vähintään 11 000€ ja enimmillään 22 500€, jotta voin maksaa siitä edes yrityksen kulut ja verot seuraavalta kolmelta kuukaudelta. Kolmen kuukauden säästöjä enempää ei tilillä kannata pantata, etenkään mun tapauksessa, vaan jokainen fiksu sijoittaa ne.
Jos jossittelu olisi oma lajinsa olympialaisissa, oltaisiin me suomalaiset maailmanmestareita. Wilmasta saataisiin hyvä edustaja Suomelle, koska hän ei kaihda jossittelua edes koronaviruksen aikana. Wilman tavoin voisin miettiä, että oliko fiksua muuttaa viisiöön vai olisiko pitänyt laittaa kaikki se raha säästöön. Ennen muuttoamme tähän asuntoon mietimme vuokraammeko toimistotilat vai vuokraammeko kodin, josta riittää kaksi huonetta työkäyttöön eli meillä olisi kolmio + kaksi työhuonetta. Näistä jälkimmäinen tuli huomattavasti halvemmaksi, joten päädyimme siihen. Oli tämä siis ainakin näistä kahdesta fiksumpi ratkaisu. Jos kaikki yritykset toimisi Wilman neuvojen mukaan ja jättäisi liiketilat hankkimatta korkeiden kulujen vuoksi niin eihän meillä ois täällä Suomessa muita kuin yksinyrittäjiä, kun jossittelevat yrittäjät eivät uskaltaisi laajentaa yritystään. Vaikka aikamoinen jossittelia olen itsekin, en usko tästä olevan apua etenkään koronaviruksen suhteen, sillä tuskin kukaan osasi ennakoida tätä tilannetta jossa me ollaan. Edes Suomen valtio ei monien muiden maiden tapaan osannut varautua pandemiaan lähes laisinkaan.
Vain yhteiskunnan pyörimisen kannalta tärkeillä yrityksillä ja duunareilla on väliä
Wilmalla on hyvä pointti siinä, että jokaisen yrittäjän kannattaa miettiä omia kulujaan ja niiden pienentämistä, jos haluaa selvitä näiden vaikeiden aikojen yli. Wilma ei kuitenkaan nää kokonaiskuvaa. Kun karsin kulujani oli se sitten äänikirjaston kuukausitilaus, uuden objektiivin osto tai podcastin tuotanto niin se on rahaa pois joltain toiselta yrittäjältä. Se taas ajaa nämä tukemani yrittäjät tilanteeseen, jossa heidän täytyy alkaa karsimaan kulujaan ja usein se tarkoittaa lomautuksia ja irtisanomisia. Itselläni sinällään oli onni onnettomuudessa, kun mun työntekijä lopetti minulla vuodenvaihteessa, sillä ne eivät ole mieluisia tilanteita kummallekaan osapuolelle. Suomessa on kuitenkin yli 260 000 alle 10 hengen yritystä, joista moni harkitsee irtisanomisia tai on jo niitä tehnyt. Näihin lukeutuu myös niitä yrityksistä, joilta ostan tuotteita tai palveluita tuolla aiemmin mainitsemalla 3500-5000€ kuukaudessa, sillä pyrin pienenä yrittäjänä ostamaan palveluita muilta pieniltä yriittäjiltä. Esimerkiksi teknisenä apuna käytän oululaista pientä, mutta sitäkin tehokkaampaa, mainostoimistoa. Jos yrittäjätkin ajattelisivat tässäkin asiassa yhtä mustavalkoisesti ja itsekkäästi kuin Wilma, olisi meillä vielä kaoottisempi tilanne lomautusten ja irtisanomisten suhteen. Siinä missä kuluttajia on kehoitettu ostamaan lahjakortteja yrittäjiltä on tärkeää, että yritykset jatkavat palveluiden ostamista muilta yrittäjiltä, tietenkin omien mahdollisuuksien rajoissa. Wilma voi olla töissä juuri siinä yrityksessä, josta minä ja moni muu yrittäjä, sekä kuluttuja jättää kameravälineistön nyt ostamatta ja tulee irtisanotuksi. Vaikka minun olisi helppo laskea kuluni lähes nollaan en sitä tästä syystä tee, mutta olen toki joutunut karsimaan joitain kuluja, kuten varmasti lähes jokainen yrittäjä. En esimerkiksi laittanut vielä uuden työntekijän hakua suunnitellusti auki, mikä tarkoittaa sitä, että se on yksi työpaikka pois.
Marian mielestä on taas aivan turha edes murehtia “yhteiskuntamme normaaliin pyörimiseen hyvin vähän vaikuttavia toimijoita”, joihin Marian mukaan lukeudun mainostajien ja roskalehtien kanssa. “Perusduunareiden” lomautukset ja irtisanomiset, sekä yhteiskunnan pyörimisen kannalta tärkeät palvelut kuten terveydenhuolto ja koulutusala ovat puolestaan asioita joista meidän tulisi hänen mukaansa olla huolissaan. Kuten aiemmin jo todettu me vaikuttajat kuitenkin jo itsessään työllistetään hyvin monen alan osaajia, vaikka meillä ei olisi omia työntekijöitä, puhumattakaan koko markkinointialasta. Ilman tätä alaa ei olisi monella perusduunarilla töitä ja Wilmakin heräisi ihan turhaan kuudelta myymään kameravälineitä yrityksille. Oltaisiin aika huonossa jamassa jos meillä pyörisi täällä pandemian jälkeen vain julkinen liikenne, terveydenhuolto, maatalous ja julkinen hallinto, joilla Marian mukaan on vain väliä… Keiltä me kerättäisi verorahat näiden pyörittämiseen? Jokainen on aivan yhtä tärkeä ratas meidän yhteiskunnassa oli yksinyrittäjä, muita työllistävä yrittäjä tai palkkatyöläinen. Kaikki me ostetaan tuotteita ja palveluita ja maksetaan veroja!
Naapurikateudesta toinen olympiavoitto Suomelle – torilla tavataan!
Vaikka Wilman, Marian ja Von Johnin kommenteissa käsitellään hieman eri aiheita, ovat he kaikki yhtä mieltä siitä, että en saisi kertoa olevani huolissaan taloudellisesta tilanteesta. Keskustelupalstoilla mukaan on jopa vedetty omistamani Guccin vyölaukku, sillä kuulemma merkkilaukun omistavilla ihmisillä ei pitäisi olla rahahuolia. Ehkä hieman jopa koomista tästä tekee se, että kyseessä on moniin merkkilaukkuihin verrattuna hieman edullisempi laukku ja se on vieläpä ainut omistamani merkkilaukku. Musta on ollut surullista huomata, että aina kun vaikuttaja uskaltautuu edes mainitsemaan huolensa taloutensa puolesta niin esiin nostetaan vaikuttajan viimeisin lomamatka, uusi auto tai merkkilaukut. Kyseessä on naapurikateus, josta Suomi ansaitsisi toisen olympiavoiton. Mä tiedän monta kosmetologia, kampaajaa ja ravintolan pitäjää, joilla on useampi merkkilaukku kuin mulla, eikä heidän huoli ole sen pienempi. Aivan yhtä kusessa ne on kaikki. Jos jonkun huolta pitää pienempi arvoisena merkkilaukkujen perusteella kertoo se enemmän siitä arvostelevan ihmisen arvomaailmasta ja naiiviudesta. Ehkä se toisen uusi auto tai laukku herättää joissain sellaisen vahingonilon tunteen, että “haha oisko kannattanut pistää sukan varteen noi rahat, mahtaa kaduttaa. Jos on ollu tollaseen varaa niin et sä mitää apua tarvii”. Mun mielestä on kuitenkin surullista hakea iloa omaan elämäänsä vahingonilon kautta, etenkään tällaisina aikoina. Lisäksi tällainen naureskelu osuu lopulta montaa palkansaajaa omaan nilkkaan, jos me jätetään tukematta yrityksiä sen omistajan omaisuuden perusteella. Jos jollain isolla yrityksellä menee huonosti niin todennäköisesti sen johtaja ei luovu omasta kartanostaan vaan ensimmäisenä leikataan yrityksen kuluista, kuten työntekijöistä.
Tavallaan mä kuitenkin ymmärrän sen, että joidenkin palkansaajien on hankala miettiä vaikuttajan tai naapurissa asuvan yrittäjän olevan tässä tilanteessa muka yhtä ahdistunut kuin hän palkansaajana. Hän sattuu tietämään että vaikuttajan ja naapurin vaatekaapissa roikkuu kalliimpia vaatteita kuin hänellä tai he voivat työskennellä kotoa käsin, joten “ei heillä ole oikeutta valittaa”. Tuo termi valittaminen on sinällään jo väärä, sillä jos joku kertoo omasta tilanteestaan avoimesti, kuten minä edellisessä ja tässä postauksessa, ja toinen kokee sen valittamisena niin silloin todennäköisesti tilanteen todellinen uhriutuja löytyy peiliin katsomalla. Mä en kirjoita tätä postausta valittaakseni, sillä tiedän että tilanteeni on todella paljon parempi kuin monella muulla, enkä usko että kukaan muukaan kertoo tilanteestaan siksi, että haluaisi valittaa ja uhriutua. Mä kerron avoimesti tilanteestani siksi, että mielestäni avoin keskustelu on nyt tärkeää, jotta ymmärrämme paremmin muiden aseman. Näin on helpompi asettua toisen saappaisiin ja miettiä myös omia tekoja, joilla voi auttaa toista. Oli se sitten kotiopetusavun tarjoamista tuttavaperheen lapsille tai lahjakortin ostaminen pieneltä kukkakaupalta. Moni yrittäjä on ollut joskus palkansaaja, joten usein he hoksaavat tarkastella tilannetta myös heidän näkökulmasta, mutta ehkä tämä postaus auttoi jotain palkkatyötä tekevää näkemään myös toisen näkökulman.
Me ei tarvita Von Johnin kaltaista suomalaisiin juurtunutta ajatusmaailmaa, että avun pyytämisessä on jotain hävettävää, koska “kaikesta pitäisi selvitä yksin” ja “jollain asiat on aina huonommin”. Suomessa kun olen kasvanut niin pakko tunnustaa, että mulle oli tosi vaikeaa kirjoittaa omista taloudellisista huolista, mutta olen iloinen että uskalsin sen tehdä ja toivon, että se kannustaisi muitakin samaan. Mielestäni on turha vertailla sitä kenellä on kaikista rankinta ja kenellä on sen myötä oikeus pyytää apua. Pienten yritysten, kuten joidenkin apteekkien ja kauppojen työntekijät vaarantavat terveytensä työssään, mutta heillä kauppa käy toistaiseksi ihan hyvin. Vaikuttajat puolestaan voi onnekkaasti työskennellä turvassa kotona, mutta osa tekee sitä palkatta toivoen, että alkavat taas joskus tienaamaan sillä. Jotkut palkansaajat makaavat lomautettuina kotona ja miettivät jatkuukohan työt vai ei. Toiset on jo irtisanottu. Koronavirus vaikuttaa jokaisen elämään eri tavalla ja mun korvaani kaikki edellä mainitut skenaariot kuulostavat paskalta. Jokainen meistä tuntee ahdistusta ja pelkoa ja jokaisella on oikeus näihin tunteisiin, sillä kaikkien tunteet ovat yhtä arvokkaita. Jos me todella halutaan auttaa toisiamme, uskon että apua riittää kaikille, joten meidän ei tarvitse kilpailla siitä. Tämä ei ole kurjuuskilpailu.
P.S. Tähän loppuun voisin vinkata pienestä ei kaupallisesta arvonnasta Instagramini @jannenaakka puolella. Kävin itse ostamassa yhteensä kolme sadan euron lahjakorttia pieniin suomalaisiin yrityksiin, joiden palveluista pidän ja joihin uskon. Nyt arvon nämä kolme itse ostamaani lahjakorttia muille, joten arvontaan voi osallistua tämän kuvan yhteydessä 5.4. saakka.
en kerennyt vielä lukemaan koko tekstiä, mutta halusin jo kommentoida tätä tilannetta mitä ig storyn puolelta kerroit näistä kommenteista. mun äiti on kampaaja yrittäjä. meillä se alko heti näkymään että ollaan tiukilla. mutta millä tavalla se olisi eri tilanne verrattuna teidän työhön? ei minusta mitenkään. mä ymmärrän hyvin että kun ei tule yhteistöitä niin on hankalaa saada elämiseen rahaa. joo ehkä te saatte niistä enemmän kuin mun äiti kampaaja mutta se on teidän työ. siitä on turha muiden kitistä. toivottavasti teillä menee silti kaikki hyvin ja ei tule ongelmia
kaikki työt on niin erilaisia. ja edelleen selkeesti ihmiset kadehtivat tätä teidän työtä. jota en käsitä. se on työ samalla tavalla kun muutkin. ja koska se on yrittäjä työtä saatte itse päättää työaikanne, luulis muiden sen tajuuvan että yrittäjänä saa tehdä itse mitä mieltää. en tiedä mitä tällä kommentilla hain mutta halusin kertoa että täällä on ainakin yksi ihminen joka teidän puolesta toivoo että kaikki kääntyy parhain päin.
Kiitos Jenna, ihanasti sanottu.
Asiaa, asiaa ja asiaa!
Kiitos 🙂
Googlausvinkki sanalle medialukutaito. Sitä ei kannata viljellä, jos ei tiedä, mitä sana tarkoittaa. Et ole median edustaja.
Vinkkaan sua ensin googlettaman sanan media: “Media tarkoittaa viestintäkanavia tai viestin välittäjiä. Sanaa käytetään toisinaan synonyyminä joukkotiedotusvälineille eli massamedialle, mutta media on käsitteenä laajempi, sisältäen myös niin sanotun sosiaalisen median.”
Ihan mielettömän hyvä ja silmiä avaava kirjoitus!
Mukava kuulla Karolina. Kiitos paljon 🙂
En mitenkää voi ymmärtää kuinka toiset ihmiset voi pahoittaa mielensä toisten ihmisten huolista, liittyi ne sitten taloudellisiin tai ihan vai yleiseen ahdistukseen esim. Koronan tuomista muutoksista. Kuvitteleeko nämä ihmiset, että toisten huolien arvo on jotenki vähäisempi kuin oma. Kaikki tekevät erilaisia elämänvalintoja ja töitä..näin se vain on. Sinä joka et osaa sanoa mitään mukavaa, vaan yrität lytätä toisia ihmisiä tässä maailman tilanteessa. Kannattaisi katsoa itseä peilistä ja miettiä olisiko jotain toista keinoa purkaa omaa ahdistusta!
Tsemppiä Janne❤️ yhtä lailla sun huolet on tärkeitä kun meidän muidenki. Ja oot niin oikeassa, että tämä ei ole kurjuuskilpailu!
Puhut asiaa! <3
Mua alkaa Henk. Koht ärsyttämään tämä ihmisten ‘vain hoitajilla on väliä ja tsemppiä ja rakkautta niille, kaikki muut voi olla hiljaa ja onnellisena kotona ja nauttia siitä että on elossa’.
Oon itse hoitaja. Koen että mulla on kaikki hyvin. Tästä epidemiasta huolimatta mun arki on säilynyt kovin samana. Palkka juoksee ja töitä riittää. Kiva että meidän työ koetaan tärkeäksi mutta enemmän toivoisin tsemppiä kaikille lomautetuille, kotona lapsiaan opettaville, yrittäjille jne.
Mistä tahansa ihminen on tulonsa saanut (oli se sitten ns. Kriittinen työ tai esim viihdealan), on se iso muutos kun yhtäkkiä tulot tippuu lähelle nollaa. Turha lähteä miettimään autoja ja laukkuja ja muita materiaa, todennäköisesti ne on ostettu silloin kun tulotaso on ollut niihin täysin riittävä.
Ei oo kyllä mitään punaista lankaa tässä mun kommentissa taas.
Halusin vain lähettää isot tsempit niille keiltä tulot on tämän epidemian takia romahtanut, erityisesti yrittäjille. Kyllä me hoitajat pärjätään, saadaan tästä työstä palkkaa ihan niinkuin aina ennenkin.
Mielenkiintosta saada tällainen näkökulma hoitajalta. Kiitos, että jaoit sen ja samoin paljon tsemppiä sinne tärkeään työhön mitä teet! <3
Sannan kanssa samalla linjalla. Meillä hoitajilla kyllä töitä riittää, toki työhön on tullut nyt erikoisjärjestelyitä ja paineen alla työskennellään ja aivan uusissa tilanteissa mihin tottunut, mutta meille töitä löytyy ja palkka pysyy.
Ja juurikin se, miksi täytyy tarttua kiinni siihen mitä ihminen on työkseen tehnyt että leivän saa pöytään ja miksei saisi olla huolissaan kun tulotaso tippuu. Aivan normaalia olla tälläisistä asioista huolissaan !
Olet tosi hyvin kirjoittanut ja avannut näkökulmaasi, voi kun kaikki sen ymmärtäisi. Paljon tsemppiä myös sinulle Janne !
Niin täyttä asiaa! Saan itsekin aina kuulla siitä, jos sanon olevani huolissani taloudellisesta tilanteestani. ”No ei ois kannattanut käydä mäkissä viime kuussa.” ”No oisko kannattanut olla juomatta pepsi maxia?” ”Et olis ostanut 2018 black fridayna niin paljon vaatteita.” (Eli ei saa olla huolissaan taloudellisesta tilanteestaan, ellei ole käyttänyt rahaa pelkästään tyyliin makaroniin ja soijarouheeseen…) Jne. Tosi rasittavaa. Nuo juuri ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan. Tuossa jossain kommentissa sanottiin et ehkä sun pitäisi osata asettua muiden asemaan, niin enemmän sen kommentoijan pitäisi opetella.
Jep. Aika moni elää oman sen hetkisen tulotason mukaan, sillä harva haluaa elää vain tullakseen haudatuksi rahojensa kanssa. Eikä se tarkoita, että olisi tuhlaillut tai olisi nyt epäoikeutetumpi olemaan huolissaan taloudestaan.
Älyttömän hyvä ja kattava kirjoitus! Olet tähänkin postaukseen varmasti käyttänyt paljon enemmän aikaa kuin moni ymmärtää, sillä kaikkien tämän kriisin aiheuttamien vaikutusten ja seuraamusten tunnistaminen, saati niistä kirjoittaminen vaatii paljon asioihin perehtymistä! Tässä todistat ammattitaitosi, jonka ansiosta olet aiemmat tulosi ansainnut ja tulet varmasti tämän kriisin selättämisen jälkeen vielä ansaitsemaan! tsemppiä ja jatkamista sinne! 🙂
Aivan älyttömän ihanasti sanottu, kiitos! <3
En ole koskaan ymmärtänyt tai tule ymmärtämään kurjuuskilpailua, joka valitettavasti on vallitseva trendi usein normaalioloissakin, ei siis pelkästään koronan aikana. Useat eivät varmastikaan tule ajatelleeksi yrittäjien kuluja ja olen itsekin tuttavapiirissäni törmännyt virheellisiin ajatuksiin siitä, että kaikki töistä saadut rahat jäisivät yrittäjän omaan taskuun. Tämä oli älyttömän hyvä teksti, jatka samaan malliin!
Mulla sama, että tuttavapiiristä löytyy jo ihmisiä, jotka eivät täysin ymmärrä yrittäjien kuluja ja verotusta, vaikka ne esimerkiksi mun tekemisiä seuraa melko läheltä. Sen takia mä ymmärränkin omalla tavallaan näitä postauksessa mainittuja kommentoijia.
Tää oli aivan mahtava postaus! Ihanaa että olet noin rehellinen. Kiitos ❤
Kiitos <3
Tämmöisessä poikkeustilassa sitä huomaa, miten kapeasti ihmiset tajuaa yhteiskunnan pyörimisestä mitään. Itse teen töitä tällä hetkellä aikakauslehtien myyjänä ja tässä eräskin päivä sain kuulla, miten “tämmöisenä aikana kannattaisi vähän miettiä tähdellisempää tekemistä” Harva ymmärtää, että tilausmyynti kattaa yli puolet lehtien myynnistä ja ilman meitä myyjiä kaatuisi aika moni lehtitalo, eikä niitä kaikkien kyttäämiä koronauutisia saisi enää mistään luettua. Vapaa media on arvokas asia, mutta ei sekään ilman myyntiä pyöri. Eikä tämä ole ihan omista mielipiteistä temmattu ajatus, vaan useasti toimituksilta kuultu toteamus.
Samalla lailla moni ei varmasti ymmärrä teidän sisällöntuottajien ja vaikuttajien roolia niin nykymediassa kuin työllistäjinä. Se oiskin tässä tilanteessa, kun ymmärrettäis antaa kaikelle työlle arvo ja kannustaa toisiamme kadehtimisen ja arvostelun sijaan.
Olen kyllä itsekin yllättynyt tän koronavirus keskustelun myötä miten huono käsitys monella on siitä kuinka meidän yhteiskunta ja yritykset pyörii. Tai ei osata ajatella tarpeeksi laajasti asioita ja sitä kuinka just jokaisella työllä on tärkeä osansa.
Mä en myöskään ole vielä ehtinyt lukea postausta loppuun asti, mutta on jo pakko tulla kommentoimaan. Mä en ymmärrä sitä, että ihmiset väittää että yrittäjänä olisi jotenkin helppoa ja että kaikki raha mitä saa jää käteen. Yhtälailla sisällöntuottajat/somettajat kärsivät tästä tilanteesa kun ”oikeat työläiset”, mitä ilmeisesti eivät postauksen kommentajat ymmärtäneet. Yhteen hiileen puhaltamalla me voidaan päästä tän yli, ketään ei saa haukkua uhriutujaksi. Mä toivon teille vaan parasta, muistakaa että teette tärkeetä työtä<3
Mäkään en ymmärrä sitä logiikkaa, kun on paljon uutisoitu esimerkiksi pienten yrittäjien tilanteesta, mutta sitten osa ihmisistä Marian tavoin luokittelee esimerkiksi meidät vaikuttajat someyrittäjiksi. Ei, me ei olla mitään someyrittäjiä vaan just niitä pieniä yrittäjiä, joista monissa lehtijutuissa puhutaan.
Hyvä postaus Janne! En läheskään aina pysty ymmärtämään ihmisten kokemia ennakkoluuloja yrittäjiä kohtaan – Ne kuitenkin ovat yhteiskuntamme peruspilari. Itsekin olen joutunut osaksi yrittäjien “syrjimistä” pelkästään siksi, että isäni on yrittäjä. Samalla minut leimataan rahakkaaksi enkä saisi ilmeisesti valittaa mistään. Todellisuus on, että suurin osa yrittäjistä eivät edes tienaa keskivertoa paremmin. Ärsyttää ihmisten tietämättömyys yrittäjyydestä! Ja viha niitä kohtaan, jotka ovat kovalla työllä saavuttaneet jotain. Kiitos sun silmiä aukaisevasta postauksesta, josta varmasti on apua monelle tietämättömälle.
<3
Kiitos, opin paljon uutta tietoa ja ymmärrykseni yrittäjyydestä sai täysin uutta näkökulmaa. Tekstisi on asiallinen ja perusteltu maustettuna sopivalla pisteliäisyydellä!! Mahtavaa, että puhut tästä. Myönnän, että olen usein kadehtinut tubettajia ja vaikuttajia. Tämä kirjoitus todella kolahti ja auttaa suhtautumaan omaankin elämään armollisemmin.
Kupariset kutrit vain heilahtaa, Janne on puhunut ja minä annan aplodit!
Haha kiitos mahtavasta kommentista! Kutrini kiittävät <3
Aivan superhyvä ja ihana postaus! Täyttä asiaa! Vanhempani ovat yrittäjiä kumpikin ja olemme kyllä joutuneet jo miettimään tarkemmin kulutustamme lähiviikkoina. Koronavirus on näkynyt vahvasti myös vanhempieni asiakkaiden määrässä, ja näin ollen taloudellisessa tilanteessamme. Sait tällä avattua todella hyvin ja laajasti sitä, kuinka palkansaajat eivät ole niitä ainoita joihin tämä tilanne vaikuttaa negatiivisesti. Tällaisella asenteella vain eteenpäin, niin kyllä täältä vielä noustaan!
Paljon tsemppiä ja jaksamista teille <3
Kiitos ja samoin teidän perheelle isot tsempit! <3
Wau, todella hyvä kirjoitus!!
Toivon, että jokainen jaksaa lukea tämän, sillä tätä viestiä moni tarvitsee.
Kiitos Janne, että tuot tätä puolta esiin!
Kiitos 🙂
Mielenkiintoinen postaus. Tällaiset kommentit saavat aina itseni ajattelemaan, kuinka eri tavoin ihmiset ajattelevat asioista. Minusta on hienoa, että ihmiset uskaltavat yrittää ja menestyvät vielä siinä. Sama se, kuinka tärkeää työtä tekee yhteiskunnan kannalta, jokainen yrittäjä maksaa silti paljon veroja. Jos meillä ei olisi teidän kaltaisia, oman intohimon kautta menestyneitä, ei meillä myöskään olisi niitä verotuloja millä maksetaan Wilmojen työttömyyspäivärahaa. Kommenteista päätellen olis myös kiva, jos kouluihin lisättäisiin yhteiskuntaoppia, jotta jokainen ymmärtäisi miten tää maapallo oikein pyörii.
Kateellisuus on tunne, joka syö omat voimavarat. On taito osata olla onnellinen toisen puolesta.
Tsemppiä jokaiselle joka kamppailee terveytensä ja toimeentulonsa kanssa tällaisina hetkinä.
Todella hyvä pointti tuo yhteiskuntaopin lisääminen. Ollaan puhuttu monien muiden yrittäjien kanssa siitä, että olisi tullut tarpeeseen, jos yläasteella olisi yhteiskuntaopintunneilla käsitelty yrittäjyyttä ja veroasioita. Monet asiat kun on tullut opittua ajan kanssa ja osa valitettavasti vasta virheiden kautta. Näistä olisi varmasti apua muillekkin kuin tulevaisuuden yrittäjille, sillä nämä tiedot auttaisi juurikin talouden pyörimisen ymmärtämisessä.
Siis tämä kurjuukilpailu on vaan sellanen asia, josta tulee jotenkin niin… overwhelmed olo? Siis nämä ihmiset, jotka haukkuvat esimerkiksi sua siitä että mitä sä ruikutat kun sulla on niin paljon tuloja (eivätkö ymmärrä mitään siitä, mistä juuri kirjoitit), niin pitäskö heidän elämäänsä alkaa vertamaan ihmisiin, jotka ovat kuolemansairaita ja/tai kodittomia? Jos tämä kommentoija on siis vaikka lomautettu, mutta saa toistaiseksi ansiopäivärahaa jolla juuri ja juuri saa vuokran maksetuksi esimerkiksi. Pitäskö hänelle sanoa että älä sinä nyt valita mistään lomautuksesta, kun toisilla ei ole edes kotia? Mitä järkeä niitä asioita on verrata? Mä oon miettiny pitkään, että vertaaminen ei tee susta parempaa, eikä huonompaa. Mikään sussa itsessäsi ei muutu, jos vertaat itseäsi johonkin toiseen.
Jos sinä jaksat juosta pysähtymättä 5km, voit verrata itseäsi johonkin joka jaksaa juosta 10km, jolloin koet olevasi huonompi kuin joku. Voit samalla tavalla verrata itseäsi ihmiseen, joka ei jaksa juosta metriäkään. Silloin olet parempi kuin joku. Mutta tekeekö se sun suorituksesta paremman tai huonomman, kuin mitä se todellisuudessa on? Mitä sitten jos sä pystyt enempään tai vähempään kuin joku toinen? Sä pystyt silti juoksemaan sen 5 kilometriä. Toki toisten saavutuksista voi inspiroitua, tai päinvastoin esimerkiksi keskivertoa “parempi” tulos voi motivoida jatkamaan, mutta eikö se voisi yhtälailla inspiroida sua, että sä jaksat nyt juosta kilometrin enemmän kuin vuosi sitten? Jokainen kuitenkin tarvitsee kehittyäkseen työtä ja mahdollista tukea ja apua, tietoa. Kaikilla on vaan eri tilanne.
En tiedä en saa puettua mun ajatuksia järkeviksi kun oon niin raivoissani ja en halua esittää tota juoksuvertausta liina mustavalkoisena :DD. Musta tää vertailu on vaan niiiin rasittavaa. Tulee mieleen, että jos tuolta on joku aamu meteoriitti tulossa maata kohti niin alkaako jotkut sitten valittaa toisille että “Hyvähän se sun on sieltä kivitalosta huudella kun itse asun vain puutalossa joka varmana räsähtää maantasalle helpommin kuin kivi!!!” (tarkoitus kuvainnollistaa vertauksen älyttömyys ja se että miksei muut saisi olla huolissaan kuin sinä itse.)
On uutisoitu, että rajoitukset purevat. Rajoitukset tulevat hallitukselta määräyksinä, mutta niiden toimivuus on erittäin paljon kiinni meistä. Jos me kaikki yhdessä sitoudutaan noudattamaan samoja juttuja parhaamme mukaan, me selvitään tästä. Voimia kaikille <3 Me ollaan kaikki ihan yhtätärkeitä siinä, että sitoudumme epidemian voittamiseen.
Ainiin! Unohdin (raivopäissäni :D) edelliseen kommenttiin sanoa, että kiitos tästä tosi hyvin kirjoitetusta tekstistä. Mä en ymmärrä yrittämisestä juuri mitään, tai en ymmärtänyt ennen kun luin sun tekstin. Tuntuu, että nyt on paljon selkeämpi kuva esimerkiksi vaikuttajien tuloista ja kuluista yms. En ole vähätellyt vaikuttajien työpanosta tai ajatellut, että saavat liian paljon rahaa, mutta nyt ymmärrän paremmin mitä kaikkea se pitää sisällään. Hienosti kirjoitettu, tärkeästä aiheesta 🙂
Todella hyviä ajatuksia ja loistavia hyvin tilannetta kuvaavia vertauksia! Tuota juoksu -vertausta olisi hyvä ihmisten soveltaa muussakin elämässä ihan itsensä kannalta. 🙂
Hyvää tekstiä, Janne!
Kurjuuskilpailua ei täällä voita kukaan. Afrikkalaiset ystäväni lähettelevät minulle hätääntyneitä viestejä, kuinka korona pakottaa yleensä kädestä suuhun elävät ihmiset koteihin ja siksipä heillä ei ole edes rahaa ruokaan. Heidän kansaansa siellä tappaa pian koronan lisäksi nälänhätä. Jos vertaa heihin, ei sopisi suomalaisten lomautettujen ja työttömien valittaa alasta riippumatta,vai miten se nyt meni? Ihan hölmö ajatusmalli.
Aina on niitä, joilla menee vielä huonommin, mutta se ei poista ihmisten henkilökohtaista hätää omasta toimeentulostaan. Kaiken romahtamisen pelko on universaali tunne, olit sitten kuuluisa rokkistarba tai perus putkimies Pöytyältä. Edessä oleva tulevisuus on nyt kaikille tuntematon ja siksi toivoisin ihmisten liittyvän yhteen ja tukevan toinen toistaan sen sijaan, että kytätään toistemme merkkilaukkuja. Sitä tarvitsemme nyt!
Henkilökohtaisesti näissä poikkeusoloissa olen ollut erittäin onnellinen siitä, että on olemassa tubettajia, bloggaajia ym. somevaikuttajia. Saan pitkät päivät kulumaan ja ajatukseni hetkeksi muualle ahdistavasta uutisvirrasta. Minä ainakin voisin vaikka maksaa, että suosikkitubettajieni sisältöä olisi edelleen tarjolla jatkossakin.
Paljon tsemppiä teille!
No juurikin näin! <3
Pakko kommentoida, että tämä kurjuuskilpailu on kyllä tuttu juttu Suomessa – valitettavasti. Itse olen asunut jo 6 vuotta Yhdysvalloissa, ja ikinä en ole täällä moista kurjuuskilpailua tavannut – täällä ihmiset puhaltavat yhteen hiileen vaikeitten aikojen koittaessa, toisin kuin Suomessa, missä tuntuu että ihmisten on *pakko* olla juuri se kenellä menee huonoiten, ja kukaan muu ei saa sanoa, että on murheita. Janne – älä välitä moisista kommenteista. Olet taitava yrittäjä, ja ihana ihminen! Kaikkea hyvää sinulle ja Valtterille näihin vaikeisiin aikoihin. ❤️
Muualle muuttaneena varmasti vielä korostuu nämä suomalaisille ominaiset piirteet, kuten tämä kurjuuskilpailu. Onhan toki niitä hyviäkin piirteitä, mutta paljon sellaisia joilla pyritään polkemaan muita alas. Itse asiassa eräs ystäväni, joka on suomalainen vaikuttaja, mutta suurin osa hänen seuraajista on muualta kuin täältä sanoi, että 90% negatiivisesta palautteesta tulee silti suomalaisilta. Kyllähän se jostain valitettavasti kertoo…
Kiitos tsempeistä <3
En jaksanut lukea koko kirjoitusta, mutta onhan sulla (teillä) pakko olla jemmassa rahaa. Jos oikein muistan niin vuositulosi on yli 100000 e, eli vastaa perusjantterin 4-5 vuoden tuloja.
Ymmärrän että tämä vaikuttaa teidän tuleviin tuloihin, kuten meidän monien muidenkin, mutta sulla on varmasti tilillä säästöjä ”pahanpäivän” varalle ja nyt on aika käyttää niitä.
Nyt kannattaa jättää ylimääräinen hömppä ostamatta.
Ja se mitä joku mainitsi teidän 5 h + K kämpästä on aivan totta. Te viette ison asunnon joltain isolta perheeltä, joka sitä tarvitsisi teitä enemmän.
Pienempikin riittäisi.
Ehkäpä kannattaa lukea koko postaus niin saat vastauksen tuohon ihmettelyn aiheeseesi. Kerron postauksessa etten ole koskaan sanonut ettei mulla ole jemmassa rahaa ja tässä postauksessa vieläpä kerron paljonko sitä rahaa säästössä on.
Lisäksi millä tavalla me viedään asunto joltain perheeltä? Oikotiestä nopealla tsekkauksella näyttäisi löytyvän 95 5h+ -asuntoa pelkästään uudenmaan alueelta, joten kyllä näitä viisiöitä riittää varmasti kaikille halukkaille.
Koko postauksen luettuani seison yhä aiemman kommenttini takana. Ymmärrän, että yrittäjällä pyörivät laskut, ilman asiakkaitakaan. On kuitenkin naurettavaa kerätä sääliä meiltä lukijoiltasi tilanteessa, jossa monella muullakin on taloudellisia haasteita. Vaikka peruuntuneiden yhteistöiden myötä menetetyt palkkiot ovat harmittavasti jääneet sinulta nyt sivusuun, on tämä sinulle some-vaikuttajana hyvä herätys todellisuuteen. Tulonmenetyksesi kuulostavat suurilta, mutta suhteessa normaaliin kuukausipalkkaasi, et ole yhtään sen suuremmassa hädässä kuin kukaan muukaan arjen selviytyjä.
Ja kyllä, viette asunnon sellaiselta perheeltä, joka oikeasti tarvitsisi tuollaisen viisiön. Teille kun riittäisi hyvin pienempikin. Tuo 95 asuntoa koko Uudenmaan alueella on kyllä suhteellisen vähän.
Tähän Sadun kommenttiin ei voi muuta kuin ihmetellä. Millä logiikalla isommat asunnot on yksinoikeudella lapsiperheille? Suomessa on lukuisia asuntoja koko ajan tarjolla, ei kukaan vie kenenkään toisen asuntoa. Kuulostaa lähinnä kateellisten panettelulta. Mikäli on varaa ja halua asua isommassa vaikka ei lapsia olekaan niin se on täysin sallittua. Itse olen puolisoni kanssa muuttamassa omakotitaloon Espooseen, eikä aiota ikinä hankkia lapsia. Ai miksi muutetaan omakotitaloon kaksin koiriemme kanssa? Koska voidaan. Ei me silti viedä sitä asuntoa joltain “enemmän tarvitsevalta” lapsiperheeltä. Ai pienempikin riittäisi? No jos haluaa vähän enemmän tilaa ympärilleen, niin miksi tyytyisi kaksioon? Yhtälailla meillä kuten myös teillä on oikeus asua sellaisessa asunnossa missä haluatte, perheet ovat samanarvoisia oli niissä sitten lapsia tai ei. Suomalaiset ovat valitettavan kateellista kansaa ja erityisesti someammattilaiset tuntuvat saavan tästä paljon paskaa. Sanonta “suomalainen on ainoa joka maksaa 100€ ettei naapuri saisi 50€” pitää aika hyvin paikkaansa.
Tsemppiä teille molemmille näihin vaikeisiin aikoihin. Olet yrittäjä siinä missä kuka tahansa muukin yrittäjä, ja myös sinulla on oikeus olla huolissaan toimeentulosta ja sen menetyksestä.
Ihanaa kevättä kaikesta huolimatta teidän perheelle
En oo jostain syystä vuosiin seurannu sun blogia, mutta nyt ehdottomasti aion taas alottaa! Aivan älyttömän hyvää ja fiksua tekstiä.
Oon ite työskennelly viime vuosina monien eri yritysten parissa ja huomannu kuinka älyttömästi kuluja siihen oikeesti liittyy. Paljon sellasta millä sitä toimintaa harjotetaan ja paljon ylimääräistä pakollista kuten kirjanpidot yms. Lisäks verojen määrä on aivan järjetön. Ihmiset ei oikeesti hahmota sitä, että tuotteen hinnasta melkein neljäsosa koostuu verosta ja jos toiminnasta sattuu tuleen vie voittoo niin siitäkin lähtee vie viidesosa.
Lisäks en ymmärrä ajatusta tosta, että jos oot eläny elämääs vähän paremmin tekemäsi työn ansiosta ja pystyny ostaan jotain kivoja juttuja, niin et enää koskaan saa valittaa jos rahat ulkoisten syiden takia loppuukin ja oot pulassa? On ihmisten ajatukset välillä erikoisia.
Mukavaa, että oot löytäny taas tänne blogin puolelle 🙂
Näinpä ja vaikka oon yrittäjä niin siitä huolimatta aina ei hoksaa minkälaisia kuluja jollain toisen alan yrittäjällä voi olla.
Ihan huippu teksti, ei mulla muuta
Kiitos Miisa 🙂
Tässä oli varmasti monelle silmiä avaava kirjoitus yrittäjyydestä! Korvaan särähtää aina, kun tulee puhe yrittäjyydestä, miten ihmiset ajattelevat automaattisesti yrittäjien kylpevän rahassa. Kuitenkin keskustelun aikana tulee esille varsin yleinen kommentti “minä en kyllä tahtoisi olla yrittäjä, minua ei kiinnosta olla töissä 24/7”. Niin. Yrittäjällä kun ei ole aavistustakaan pyhäpäivien tuplapalkasta, lomarahoista, työpaikkaeduista, pyhien tuomista ylimääräisistä vapaapäivistä jne.
Yrittäjyyttä on niin monenlaista. Kosmetologin työaika voi olla 10-18, mutta siihen on lisättävä aika, joka menee mm. kirjanpitoon, tukkutilauksiin ja hoitotilan ylläpitoon. Maatalousyrittäjä, jonka elanto/osa elannosta koostuu karjataloudesta, on velvollinen pitämään eläimistä huolta kellon ympäri. Ajatella, että esimerkiksi maanviljelijän elanto on riippuvainen suurilta osin siitä, millainen sää viljelysten aikaan sattuu olemaan.
Eli se, mitä tällä kommentilla ajan takaa: mielestäni jokainen yrittäjä on joka ikisen penninsä ansainnut. Yrittäjyys vaatii paljon ponnistelua ja stressinsietokykyäkin kysellään aika ajoin. Koronavirus vaikuttaa joka ikiseen ihmiseen tällä hetkellä. Se, että keskitytään kurjuuskilpailuun ja tähän “hyvähän se sinun on…”-kivikautiseen ajatelluun, ei poista koronaa eikä paranna tämän hetkistä maailmanlaajuista tilannetta. Yhteen hiileen puhaltaminen on ilmeisen hankalaa, mutta josko kuitenkin yrittäisimme. <3
<3
Hyvä teksti Janne!
On kyllä omituista, että ihmiset kokee tarvetta kilpailla kenellä menee huonoiten ja kuka on vähiten turvassa. Eiköhän huoli maailman tilasta, omasta taloudesta ja terveydestä ole aika universaali jokaisen kansalaisen mielen päällä. Itse olen työssäkäyvä duunari ja en _kehtaisi_ alkaa valittamaan omasta tai muiden tilanteesta. Tämä kriisi liikuttaa ihan jokaista, ennen kaikkia riskiryhmäläiset ja huoleni kääntyy myös huonoissa kotioloissa eläviin kotikoululaisiin. Mikäs duunarilla hätänä, kun jos ei ole työttömyyskassassa niin kyllä kelalta jotain aina irtoaa. Suomessa ei jätetä duunaria kuolemaan nälkään. Yrittäjien tuista en tiedä, onko niitä tai millaisia. Pointtini kuitenkin se, että ymmärrän täysin huolesi omasta bisneksestäsi, koska olet siitä itse yksin vastuussa. Duunarina menen töihin ja saan palkan tai nyt lomautuksen aikana lököttelen kotona ja ulkoilen, teen yms muuta kivaa ja saan toivottavasti jotain tukea millä pärjää kun säästää menoista.
Tsempit sulle ja Valtterille!
Kiitos Emma duunarin näkökulmasta 🙂 Tsemppiä myös sulle työtilanteeseen!
Niin se vaan on että jos teet töitä jonkin asian eteen niin saatat myös saada parempaa palkkaa ja ansaitset sen. En ymmärrä miten ihmiset voivat lähteä itse vinkumaan kun faktat on ihan hukassa 😀 stemppiä teillekkin kaikki ollaan samassa veneessä ja pitäisi tukea toisiamme, super hyvä teksti. <3 kiitos että oot täällä ja teet viihdyttävää sisältöä!
Kiitos Emilia 🙂
Kiitos Janne jälleen yhdestä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Tämä toivottavasti avaa yrittäjien tilannetta kaikille ilkkujille. Arvostan sitä, että tuotat vuodesta toiseen laadukasta, pohdiskelevaa ja aitoa sisältöä huolimatta tietämättömien ja häijyjen ihmisten kommenteista. Toivoisin itse lukijana voivani auttaa niitä sisällöntuottajia, joita seuraan. Voisin esimerkiksi ilomielin maksaa kuukausimaksua kanaviesi seuraamisesta, samaan tapaan kuin verkkolehdistä. Valitettavasti tuo idea ei taida olla kovin helposti toteutettavissa, kun niin moni seuraaja ei siedä edes sitä, että sisällöntuottaja ansaitsee vähän rahaa mainoksilla. Toivottavasti tähän saadaan kuitenkin jossain vaiheessa muutos, niin saamme nauttia sisällöistäsi tulevaisuudessakin. Isot tsempit tämän vaikean tilanteen selättämiseen. Sinulla jos kenellä on sisua ja taitoa nousta tästä suosta entistä vahvempana! <3
Kiitos tuhannasti mukavista sanoista! 🙂 Tuo onkin aika mielenkiintoinen ajatus, että seuraajat maksaisi vaikuttajien sisällöstä ja olen tuota pyöritellytkin mielessä, että mitä etuja ja haittoja siitä voisi olla. Ainakin se vermasti jakaisi mielipiteitä.
Hyviä pointteja. Jokainen ihminen on erilainen ja kokee tämänkin asian ka sen vaikutukse eri tavalla. Onhan korona vakava ja voi olla joillekkin vaarallinen. Mutta elämässä ja maailmassa on muitakin riskejä(jotka tuntuvat unohtunee) ja jo olemassa olevat ongelmat varmasti kasvavat eristäytymisen, lomautuksien, irtisanomisein ja konkurssejen myötä. Mielenterveys ja alkoholiongelmat, väkivalta, itsemurhat jne. Itse valmistuin juuri tarjoilijaksi ja harmittaa miten tää vaikuttaa ravintola alaan. Pärjään kyllä tuilla, mutta kyllä sitä viimein haluaisi itsensä elättää. Joo tartunnan voi saada sieltä, mutta voi sen saada muulatakin. Ei kukaan soimaa suureen ääneen muita ei välttämättömiä palveluita. Tuntuu pahalta yrityäjien puolelästa. Ja harmittaa kun ei ole itelläkään enää keikkatöitä. Siinä meni suunnitelmat uusiksi tai siirtyi ties minne. Kerralla meni monta asiaa elämästä pois. Pelottaa myös tuttujen yrittäjien puolesta.
Tämä on todella ristiriitaista aikaa, kun samaan aikaan pitäisi välttää kaikkea turhaa liikkumista, mutta tukea pieniä yrittäjiä, kuten ravintoloita. Me ollaan otettu silti linjaksi se, että käydään vain kerran viikossa kaupassa, mutta muuten ei oikeastaan kotoa poistuta kuin koiria käyttämään. Ollaan pyritty tukemaan yrittäjiä muulla tavoin täältä kotoa käsin, kuten tilaamalla välillä ruokaa kotiin, vaikka se kai valitettavasti teidän tarjoilijoiden tilannetta paranna. Tiedän, että rajut ulkonaliikkumiskiellot johtaisi monien yritysten konkursseihin, mutta uskon että näillä yrityksillä konkurssi olisi kuitenkin edessä, vaikka se ei ihan niin pian tulisikaan nykyisillä rajoituksilla. Siksi toivon, että sellaiset otettaisiin käyttöön myös täällä Suomessa, koska pitkittämällä vahinko vain kasvaa, kun tällä hetkellä moni rikkoo suosituksia ja elää kuin ennenkin. Voin kuviteella kuinka ikävältä tuntuu valmistua tällaiseen työtilanteeseen, mutta tämän jälkeen taitaville tekijöille löytyy varmasti töitä. <3
Lähinnä hainkin takaa sitä, että myös muut ei välttämättämättömät toiminnot pitäs sulkea. Päivähoito vain oikeasti tarvitseville tai vielä parempi jos voidaan järjestää muilla tavoin, kuten länsimaissa on tehty. Ei ainakaa ryhmiä yhdistämällä. Toki monet paikat on kiinni, mutta ei kaikki. Tietysti myös se että ihmiset noudattaa sääntöjä muuallakin. Ainakin täällä Joensuussa tenavia näkyy kaupassa selvästi vaan hengaamassa samoin lapsiperheitä joissa lapset saa vapaasti juoksennella kaupassa. Siksi turhauttaa ja tämä kurjuuskilpailu nimenomaan. Varmasti suurimmalle osalle kurjaa tavalla tai toisella. Jokainen kokee kuitenkin kurjuudet eri tavalla mikä on fine. Toiset pelkäävät riskiryhmiin kuuluvien puolesta tai itsensä. Toisilta lähtee työt. Toivottavasti rajoituksia voidaan alkaa kesällä purkaamaan. Koronahan varmasti jää tänne, muitten viruksien tavoin. Mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Varmasti jo olemassa olevat ongelmat lisääntyvät tilanteen pitkittyessä ja pahimmillaan terveydenhuololle tulee sitäkin kautta lisää töitä.
Me ollaan kaikki samassa paskassa veneessä, kukin omassa roolissamme. Tällaisina aikoina pitäisi yrittää tavallista ahkerammin harjoittaa empatiaa ja sympatiaa toisiamme kohtaan, ei ampua toisiamme alas. Toivotan jaksamista ja parempia aikoja sinulle ja läheisillesi, sekä meille kaikille
Kiitos Julia!
Hyvä kirjoitus! Harmi, että kurjuudestakin pitää kilpailla, sillä samassa veneessä kaikki ollaan. Maailma ei pyöri vain perusduunareiden panoksella, vaan ihan meidän kaikkien. Kun tarpeeksi katkeroituu, näköala kapenee. Blogit ja vlogit on monelle tässä tilanteessa henkireikä ja sometyö ei valitettavasti pyöri pyhällä hengellä. Jos yrittäminen olisi helppoa ja siinä takoisi rahaa hullun lailla, sitähän me kaikki tekisimme? Toiseksi blogeilla ja ”roskalehdillä” yms.on yhteiskunnassamme tärkeä paikka. Ne ovat muistutus siitä, että yksi perusoikeuksistamme, sanavapaus, toteutuu. Tämä ei ole aina itsestään selvyys.
Erittäin hyvin sanottu!
Ihan mielenkiinnolla haluan kysyä, että miks sulla menee niin helvetin paljon tunteisiin tää homma? Aivan turhaan yrität kuulostaa fiksulta ja “avartaa” sitä kuinka yrittäjillä on liikevaihtoa yms, kyllä kaikki sen tietää. On naurettavaa, että uhraudut samalle tasolle kuin juurikin esim. Nuo kampaajat, joiden kuukausittainen palkka on alta puolet sinun yhteistyö tuloistasi. En tarkoita tällä nyt sitä, että parempi tulinen ei saisi valittaa, mutta en vain tajua, miten tämä on sinulle taloudellinen ongelma koska a) sinulla on kymmenkertaisia summia rahaa verraten tällä hetkellä suurinpaan osaan suomalaisista ja b) korona ei vaikuta tubettajien tuloihin vaan ne enemmänkin kasvavat, sillä katsojakunta on suurempi nyt kun kaikki ovat karanteenissa kotona. Tietty sinulta nyt menee ne muutamat yhteistyöt, mutta sinä tässä vähiten tarvitset niitä kymppitonneja satojentuhansien eurojen joukkoon.
Vittu sä olet naurettava
Musta naurettavaa on se, että sä laitat monta negatiivistä kommenttia eri nimimerkillä, mutta samalla sähköpostilla. Ja kyllä, näen sähköpostiosoitteesi, vaikka se ei tule julkiseksi muille.
ja kuinkahan moni näistä kommenteista on
oikeasti janne, sinun itsesi kirjoittamia
feikkikommentteja,tiedät sen itse.
janne: nyt on taloudellisesti vaikeeta kun ei ole töitä, kaikki yhteistyöt peruttu. koitetaan pärjäillä <3
marjukka 50v: sillon MINUN nuoruudessa kyllä pärjättiin ja syötiin vaikka ruohoa lopeta niitten tryffeleiden ostaminen niin riittää rahaa
Ikinä ei pitäisi verrata omia huolia toisten huoliin. Kaikilla meistä on lupa olla huolissaan/ahdistunut tästä tilanteesta. On myös hyvä muistaa, että rahan määrä ei ole huolen tai ahdistuksen mittari.
On vaan aina niin hassua kuinka vaikuttajat on koko ajan tuli perseen alla ja pitää hirveesti varoa mitä edes ajattelee. Vaikka ihmisiähän ne vaikuttajatkin on :’D
Hei, luin postauksesi samana päivänä kun julkaisit sen, mutta päätin tulla nyt kommentoimaan, koska haluan tsempata sua tuollaisten ikävien paskamyrskykommenttienkin keskellä.
Mun mielestä on todella ala-arvoista ihmisiltä tulla valittamaan toisten tulotasosta ja rahankäytöstä. Jos rahaa on, miksi sitä ei saisi käyttää vaikka niihin merkkilaukkuihin tmv? Tätä koronakriisiä ei ole voitu ennustaa, eikä tähän ole voinut varautua, oli sitten säästöjä tai ei. Ketään ei ole ok tulla syyllistämään siitä, että ei saisi valittaa, jos taloudellinen tilanne mietityttää ja tämä kriisi pelottaa. Tämä koskettaa meitä KAIKKIA – oli kyse sitten “perus duunarista”, terveydenhuollon ammattilaisista, yrittäjistä, opiskelijoista… kenestä tahansa. Tämä vaikuttaa meihin kaikkiin.
Itse olen korkeakouluopiskelija, ja minulta meni tämän koronatilanteen myötä kaikki kesätyöt sivu suun, kun yritykset joihin hain töihin, pistivät pelin poikki koronan vuoksi, mikä on täysin ymmärrettävää. Tottakai minua harmittaa ja osittain mietityttää kesän tilanne, mutta olen kehitellyt plan B:tä ja C:tä, koska ei voida vielä tietää, kuinka kauan tämä tilanne jatkuu. Minun lähipiirissäni on yrittäjiä, terveydenhuollon ammattilaisia ja “perus duunareita”. Osa tutuistani on lomautettu, osa irtisanottu, osa työskentelee kriisin aikana normaalisti – kriittisissä ja ei-kriittisissä ammateissa. Kaikkien huoli, pelko ja tilanne ovat yhtä arvokkaita. Vaikka itse olen opiskelija ja minun taloudellinen tilanteeni on erilainen, kuin esimerkiksi yrittäjän, minulla ei silti ole oikeutta vähätellä kenenkään tuntemuksia, mitä tämä kriisi herättää.
Yhdessä me tästä voidaan vain selvitä, ja näin ei tule tapahtumaan, jos joillain on edelleen niin isoja asenneongelmia, kuin kateus ja katkeruus, toisten tekemää työtä kohtaan – oli se työ mitä tahansa.
Olet Janne arvostettavan rehellinen ihminen ja tiedän sinua pitkään seuranneena, että teet asioita sydämestäsi. Olen iloinen siitä, että olet menestynyt. Toivoisin, että nämä haukkujat voisivat sen myös ymmärtää ja kunnioittaa sinun huoliasi ja murheitasi, sillä sinullakin on oikeus niihin tunteisiin.
Tsemppiä tämän koronakriisin selättämiseen! ♡
Siis ihan hirveetä selittämistä. Ehkä kannattaisi jättää selittelemättä kun sillä vaan asiat pahenee. Varsinkin tuo asuntoasia pisti silmään: kolmio ja kaksi työhuonetta. Kuulostaa hieman suuruudenhulluudelta.